EI RUMAA VAAN HYVÄÄ JA KAUNISTA *

Paksut, painavat silmäpussit. Heltta, joka jää heilumaan sekunneiksi puheen lopetettuani. Pömppövatsa, pattipolvet ja kuiva iho. Kyllä: kaikenlaisia, ei niin mairittelevia piirteitä minusta ulkoisesti löytyy.

Ja sitten kuitenkin. Keho, joka on kantanut kaksoset. 182-senttinen, melko hoikkana pysyttelevä varsi (siitäkin huolimatta, että rakastan herkutella). Nuoruudenkuvat, joissa kävelen muotinäytöksen catwalkilla ja kaapin perukoilla häämekko, joka mahtuu edelleen päälle.

Saan todella yrittää, jotta kykenen puhumaan ulkonäöstäni kauniisti. Siinä missä toisten hiuksia, vaatevalintoja ja kroppaa on helppo kehua, itsestään on helpompi poimia epäkohtia. Harvemmin kukaan kuulee minun kehuvan esim. huuliani, vaikka ne ovat oma pinnallinen lempparikohta minussa.

On kuitenkin tärkeää opetella puhumaan itsestään myönteiseen sävyyn. En halua, että lapsemme ottavat minusta mallia ja alkavat mollata omaa peilikuvaansa milloin mistäkin. Haluan, että he näkevät itsessään hyvää ja koska lapset matkivat lähes kaikessa vanhempiaan, on minun aloitettava tämä tapakoulutus itsestäni.

Yksi ulkonäkööni ja tyyliini vaikuttava seikka on nykyään, kuten arvasittekin, silmälasit. Nappaan usein hyllystä sovitettavaksi ihan vääränlaisia pokia. Ne, mitkä miellyttävät minua muilla, eivät välttämättä sovikaan tähän naamaan. Onneksi Silmäasemalla minulla on ”vakiotuomari” Johanna, joka päivästä yksi asti otti asiakseen löytää minulle hyllyistä ainoastaan hyviä vaihtoehtoja (ja niitä hyviä vaihtoehtoja löytyykin kaapistani jo seitsemät…hups!). Kehyksiä sovittaessa mielipiteeni syntyy välittömästi peiliin katsoessa. Tiedän heti ja vahvasti, pidänkö näistä pokista vai en. Yleensä se mistä itsekin pidän, saa myös makutuomareilta tuen.

Lapsuuden kehysvalinnoista minulle sen sijaan on kuittailtu paljon! Kun vihreät kissamaiset silmälasit yhdistää tiukkaan permikseen ja oravahymyyn, näky on vähintäänkin koominen. Ehkä muistutin siinä lookissa enemmän Pirkka-Pekka Peteliuksen ”Apuuva” –miestä, kuin nuorta nättiä neitoa.

lapsuuskuva

Kun siis sain silmälasit aikuisiällä takaisin kasvoilleni, otin ne vastaan pelon sekavin tuntein, mutta ihan turhaan. On nimittäin muutama nyrkkisääntö, joiden avulla kehysvalinta ei mene metsikköön.

  • Kehykset eivät saa olla liian leveät, kapeat, korkeat tai matalat kasvoihin nähden. Ihan niin kuin vaatteissakin, kehyksien pitää olla sopivat sinun muodoillesi. Ei siis kinnausta, mutta ei turhaa väljyyttäkään. Ei kulmakarvoja peittoon, eikä poskipäille linssijumppaa.
  • Silmien pitäisi asettua keskelle linssiä, eivätkä ripset saa räpytellä kiinni linsseissä.
  • Silmälasikehyksiä pystyy säätämään useitakin kertoja ja on tärkeää, että ne istuvat nenälle hyvin. Silmälasien sangat eivät saa painaa korvien takaa, sillä siitä seuraa vain päänsärkyä.

Tiivistettynä: pienille kasvoille sopii kevyemmät kehykset, suuremmille kasvoille voimakkaammat kehykset, kulmikkaille kasvoille pyöreät kehykset ja pyöreille kasvoille kulmikkaat kehykset. Mutta joustaminen on toki sallittua. Sankojen väreissä voit edetä perinteisesti tai lähteä irrottelemaan. Kehysten sävymaailman voi valita silmienvärin mukaan tai hakea vastaväriä (esim. punatukkaiselle vihreät sangat). Jos käytät aina mustaa, miksei leikitellä ja valitakin vastapariksi puhtaan valkoiset sangat!

Itse kamppailen kehysvalintoja tehdessäni ”hiirulaisen” piirteiden kanssa. Pientä pystynenääni pitkin sangat kuin sangat meinaavat valua alas. Osaan kehyksistäni onkin lisätty nenätyynyt, jotka lisäävät silmälasien käyttömukavuutta huomattavasti, enkä päädy katsomaan lasien yli Justiinamaisen tiukasti (kuvittele alla olevaan kuvaan silmälasit, niin tiedät mitä tarkoitan…) Korkeat poskipäät taasen poissulkevat kovin suuret kehykset. Ja pääni on niin pieni, että toisinaan tekisi mieli pompata kokonaan lasten hyllylle 🙂

justiina-puupa%cc%88a%cc%88
Justiina Puupää elokuvasta Kiinni on ja pysyy (1955)

Jos lapsuudessa ja teini-iässä tyylitajuni ei ollut vielä ihan terässä, on edessäni nykyään toisenlaiset ongelmat. Kasvojani on alkanut vaivaamaan painovoima, tuo kumma kaveri, joka väkisinkin vetää silmäpussejani alemmas ja alemmas. Aamulla peiliin katsoessani välillä itsekin kauhistun. Mutta kun laitan pokat nenälleni, tilanne kohenee heti! Parhaimmillaan oikeanlaiset kehykset tasapainottavat kasvonpiirteitä, tuovat ryhtiä ja kasvojen parhaat puolet esiin. Taikaa! Itselläni on melko pitkät kasvot, joten mitä paksummat sangat, sen paremmin ne katkaisevat pitkän vaikutelman ja piilottavat alleen myös rypyt, tummat silmänaluset ja silmäpussit. Winwin!

Peilistä eivät useinkaan katso takaisin ne täydellisimmät huippumallin piirteet. Mutta aina pyrin siihen, että sieltä kurkistaa joku, jonka hymy on kaunis ja aikomukset hyvät. Ja kamppailetpa sinä millaisten ulkonäköpaineiden kanssa tahansa, on hyvin todennäköistä, että muut näkevät sinussa paljon kaunista, joka jää itseltäsi huomaamatta. Ja varmaa on sekin, että ovat kasvosi sitten minkä muotoiset tahansa, niihin varmasti löytyy sopivat silmälasit!

Maija #ruuduntakaa

* = Tämä teksti on tehty yhteistyössä Silmäaseman kanssa.

 

 

Published by

Ruudun takaa

Olen Maija: 36-vuotias kaksosten äiti, tv-tuottaja, meikkaaja, vaimo, pikkusisko, täti, tytär, ystävä. Actionia tästä elämästä ei puutu, eikä puhe lopu ennen kuin se vaihtuu kuorsaukseksi. Janoan elämyksiä ja kokemuksia, mutta toisinaan sorrun pikakelaamaan ja Excel-taulukoimaan aikaani nauttimisen sijasta. Elän hetkessä, koska pelkään etten näe huomista. Konkreettisesti, sillä elän sokeutumisen riskin kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s