SHOPPAA KUNNES DROPPAAT, VAI MITEN SE MENI?

Alennusmyyntien ruuhkat ja kyynärpäätekniikka alelaarilla. Pitkät kassajonot, jotka saavat hien pintaan. Hiukan huvittava tuskastuneiden miesten parkki sovituskoppien edessä. Painavat kantamukset erikokoisissa ja -muotoisissa muovi- ja paperikasseissa, jotka raahataan julkisilla kulkuneuvoilla kotiin asti. Tai vaihtoehtoisesti järkyttävän kalliiksi nousevat parkkimaksut, jotka nielevät ne pennit jotka onnistui säästämään ”aleissa.” Kuulostaako ihanalta? Ei minustakaan.

Pari vuotta sitten mieheni lähdettyä yövuoroon ja saatuani lapsemme nukkumaan, laskeutui hiljaisuus kotimme ylle. Käsissäni oli harvinainen ja arvokas hetki omaa aikaa. Läppäri oli auki ja selailin ensin viattomasti eri vaateliikkeiden nettisivuja. Ostoskoriin päätyi yksi tuote: pitkälle ihmiselle suunniteltu body. Enää ei tarvitse työnnellä paitaa takaisin hameen vyötärön alle, mutta ei myöskään tarvitse alapään huutaa hallelujaa liian lyhyeksi suunnitellun selän mitan vuoksi ;)) Bodyn kaveriksi löytyi samasta kaupasta vielä ihana täyspitkä mekko. Ja toisesta liikkeestä kolmas hankinta. Yhtäkkiä kaikki maailman kauneimmat vaatteet olivat vain yhden klikkauksen (ja luottokorttinumeron näpyttelyn) päässä. Jäin innostuneena odottamaan vaatteiden saapumista. Ja mikä hykertävän kiva tunne oli sen jälkeen saada postipaketti kotiin. Kuin olisi joulu!

Tässä kuvina muutamia nettilöytöjäni:

  • Desigualin urheiluasu
  • Asosilta hankittu musta body
  • R.I.P. diet -paita, johon en kyllästy ikinä 🙂

Valistuneena nettishoppailijana maksan nykyään merkkivaatteista ruotsalaisen ketjuliikkeen hintoja. Osasyy tähän on se, että joku maksaa minulle shoppailusta. Olen viimeisen vuoden ajan ostanut esimerkiksi jalkalampun ja maton Ellokselta, vaatteita Zalandosta, varannut hotellin Booking.comista, hankkinut leluja lapsillemme Lekmeristä ja tilannut valokuvia ja personoituja joulukortteja Smartphotosta. Sillä seurauksella, että minulle on maksettu yli 250€ riihikuivaa rahaa tililleni. Olen nimittäin klikannut nettikauppojen verkkosivuille aina Bonusway -palvelun kautta TÄÄLTÄ. Bonusway maksaa jokaisesta ostoksesta tietyn prosenttimäärän takaisin. Mielestäni tämä on aika uskomatonta.

Bonusway toimii kuten S-etukortti, Plussakortti tai mikä tahansa etukortti. Ainoa ero on, että ostoksia voi tehdä samalla etukortilla yli 800 nettikaupassa. Bonuswayn asiakkaana saa myös muita tarjouksia ja etuja, joita ei tarjota muille nettishoppailijoille. Ensimmäisestä ostoksesta Bonusway tarjoaa heti 10 euron alennuksen. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Niin minäkin ensin ajattelin, mutta reilun vuoden Bonuswayta testattuani totean, että ainakaan vielä en ole löytänyt yhtään porsaanreikää.

Mieheni on säästeliäs ja häntä välillä hävettää, kun postimiehet moikkaavat kadulla tai huikkaavat ohi ajaessaan jättäneensä paketin tutun kukkaruukun taakse. Hän ei tilaile netistä mitään, mutta vaivihkaa olen kuullut mieheni suusta kysymyksiä kuten: ”Löytyisikö sieltä hyvät uudet farkut / aurinkolasit / miesten puku / nappikset…” Mitä milloinkin. Ja tyytyväisenä hän hykertelee kun paketti saapuu ja sovitusrumban saa hoitaa omaan tahtiin ilman jonoja, parkkimaksuja tai kiirettä.

Häpeäkseni mainittakoon, että olen kuullut pari kertaa lastemme leikkivän ”paketin palauttamista.” Leikissään he pohtivat, viedäänkö paketti Siwaan vai Valintataloon 😉 Ainahan ostokset eivät ole täysiä kymppejä. Mutta eivät ne ole sitä joka kerta tavallisesta kaupastakaan ostettuina. Nettikauppojen nykykäytännöt tuotteiden vaihtoon tai palautukseen liittyen ovat sentään varsin mutkattomia. Ei siis hätää, jos yöllinen shoppailuklikkaus onkin silloin tällöin huti.

Tässä kuvina lisää nettilöytöjäni:

  • Lastemme Ticket to Heaven -toppapuvut
  • Haglöfsin pinkki haalari, joka on muuten superkätevä leikkiessä lasten kanssa säällä kuin säällä ulkona.

Ymmärrän, että ekologisesta tai KonMari –näkökulmasta katsottuna shoppailuintoni voi jotakuta ahdistaa. Useimmiten ostan kyllä tarpeeseen ja olen tullut yhä kriittisemmäksi sen suhteen, mitä ja mistä ostan. Kun jotain on kuitenkin pakko päälleen laittaa, on tarkoin valittu, laadukas ja kestävä vaate paras valinta.

Fiksuja shoppailuhetkiä teille rakkaat lukijat!

Maija #ruuduntakaa

HÄIKÄISEVÄÄ

Valkoiset hanget kimmeltävät timanttien lailla helmikuisessa auringossa. Pakkasta on ainakin kaksikymmentä astetta. Vedän kaulaliinaa korkeammalle kohti korvia, istun pelkääjän paikalle äitini kyytiin ja suljen silmäni aurinkolasien linssien takana. Hymyni yltää leveänä korviin asti ja oloni on hämmentyneen onnellinen. Eletään vuotta 2004. Minulle on juuri tehty silmien laserleikkaus onnistuneesti.

Olin pohtinut leikkaukseen menemistä kauan. Minusta oli kehittynyt piilolinssien suurkuluttaja, eikä opiskelijabudjetti oikein taipunut alati vaihtuviin silmälasimieltymyksiin. Tarkan euron tyttönä olin laskenut kuinka nopeasti laserleikkaus olisi maksettu samalla piilolinssien ja silmälasien käyttömäärällä, ja lähtenyt viemään prosessia eteenpäin. Haastattelin kaikki ystävät ja tuttavat kenelle operaatio oli tehty. Jokainen hehkutti vuorollaan omaa kokemustaan. Ei kipua, ja näkö on huikeasti parempi jo leikkauspäivän iltana. Kävin oleelliset lääkärintarkastukset ja sitten varattiinkin jo sopivaa leikkausaikaa kalenterista.

Leikkausta edeltävänä iltana yritin painaa mieleeni, miten hyvin (tai huonosti) näin: suihkussa en erottanut purkkien ja purnukoiden joukosta etikettien kirjoituksia, television tekstejä en erottanut jos etäisyyttä telkkariin oli yli metrin ja muutenkin koko näkökenttä oli samea. Leikkausta seuraavina päivinä ja viikkoina sain valtavaa mielihyvää siitä, kun television kirjaimet alkoivat muodostua teräviksi sohvalta asti ja pystyin kirjoittamaan tekstiviestejä ilman, että kännykkä oli kiinni kasvoissani. Toki oli myös omituista siirtyä suihkusta saunaan ilman talutusapua.

Osana leikkauksen jälkihoitoa neuvotaan käyttämään aurinkolaseja ja koinkin omat silmäni operaation jälkeen melko valonaroiksi. Esimerkiksi television tekstitykset tuntuivat mielestäni liian kirkkailta ja istuin usein lasit päässä sisälläkin. Vähänhän se oli noloa parikymppiselle, ainakin treffeillä. Istua siinä Stevie Wonderin näköisenä suloinen poika vieressä. Mutta pakko mikä pakko.

En ollut aikaisemmin käyttänyt aurinkolaseja juuri ollenkaan, sillä elämässäni kaikki ylimääräinen laukuntäyte tuppaa aina jäämään kotiin. Rakastan kävellä joka paikkaan enkä haluaisi rehata mukanani painavaa laukkua. En toki ole tässä aina onnistunut, sillä monena aamuna automme turvavyöhälytys piippaa, kun asetan ”höyhenenkevyen” käsilaukkuni etupenkille. Se on oikeasti niin painava, että auto luulee laukkuani henkilöksi. No mutta, aurinkolasit (ja sateenvarjo!) sen sisältä joka tapauksessa useimmiten puuttuvat.

Muistan ensimmäiset ja leikkaukseen asti ainoat ”oikeat” aurinkolasini. Olin ehkä 6-vuotias ja olimme lähdössä perheeni kanssa etelään. Isoveljelleni ostettiin uudet aurinkolasit ja sen seurauksena minunkin oli sellaiset saatava. Iskin silmäni valkoisiin maailman kauneimpiin Ray Ban –laseihin. Äitini heltyi ja matkalle lähdettiin uudet kalliit aurinkolasit matkalaukussa. Laukkuun ne myös jäivät, käyttämättömiksi. Muutamaa vuotta myöhemmin myin lasit kirppiksella parilla markalla ja äitini itki verta naapuripöydässä.

Sinällään aurinkolasit olisivat voineet olla tarpeen jo lapsena, sillä olen pienestä saakka sairastanut migreeniä. Siinä missä lapsena selvisin yhdellä migreenillä vuodessa, aikuisiällä kiputila on voinut iskeä monta kertaa viikossakin. Olen tv-työni puolesta istunut eräänkin gaalaillan spottivalon alla ja joutunut hipsimään kesken juhlien kotiin, kun kirkas valo on aktivoinut päänsäryn, joka on nopeassa tahdissa yltynyt migreeniksi. Aurinkolasit ovat taivaan lahja päänsärylle. Mitä tummemmat linssit, sen parempi. Migreeniin auttaa (ainakin minulla) säkkipimeys. Sellaista ei toki aurinkolaseilla saa, mutta jo kirkkaan valon himmennys auttaa kovasti.

Olen joskus pohtinut miksi julkkikset usein kulkevat aurinkolasit päässään. Johtuuko se siitä, että he eivät halua tulla tunnistetuksi? Vai voiko se johtua siitä, että paparazzien salamavalot ovat yksinkertaisesti liian häikäisevät? Mene ja tiedä. Mutta aurinkolaseilla on eittämättä helppo lisätä viileyttä ulkonäköön.

viilea%cc%88t-koirat
Kuvassa ultraviileitä koiria. Lähde: Steve Collis, popdogs

Kun hanget lähtevät sulamaan ja kastavat ajotien asfaltin, kirkkaassa kevätauringonpaisteessa kutsun näkymää kultaiseksi keskitieksi. Silloin ei auton lippa auta, kun valo tulee alhaalta tiestä. Tykkään hiihtää järven jäällä, mutta voidakseni nauttia henkeäsalpaavista maisemista, aurinkolasit ovat välttämättömät. Oikeastaan ihmettelen, miten muka olen voinut elää käyttämättä aurinkolaseja?

Yhteistyökumppanillani Silmäasemalla on paketoitu ja hinnoiteltu aurinkolasilinssejä voimakkuuksilla asiakkaiden tarpeita ajatellen. Esim. urheilijat voivat ostaa aurinkolasit, jotka ovat suunniteltu juuri urheilijoille. Heillehän sopii kaarevat aurinkolasit ja peilipinnat linsseissä. Yleisesti aurinkolasit voimakkuuksilla saa Silmäasemalta alkaen 99 € (hinta sisältää sekä aurinkolasikehykset valikoiduista malleista että yksiteholinssit) ja sen lisäksi helmikuussa saa S-Etukortilla -15 % kaikista aurinkolaseista voimakkuuksilla.

Kesällä käytän aurinkolaseja heti siitä hetkestä lähtien, kun astun ovesta ulos. Illalla ihmettelen, kun on niin hämärää ja isken jokaisen valonlähteen kotona päälle. Sitten mieheni tulee kotiin ja kehottaa minua vaihtamaan aurinkolasit silmälaseihin 🙂

Aurinkoisia talvipäiviä toivottaen,

Maija #ruuduntakaa

Artikkelikuvan valokuvaaja: Ilkka Vuorinen / aurinkolasit: Silmäasema