ÄIDIN LOHISOPPA

ÄIDIN LOHISOPPA

Vuosien varrella minun on tullut haalittua hyllytolkulla rakkaita reseptejä talteen. Mukaan mahtuu pinoittain kirjoja ja lehdistä irrotettuja sivuja, mutta myös käsinkirjoitettuja lippulappusia, joihin on raapustettu reseptejä äidiltäni, anopiltani, mummoltani ja ystäviltäni. Olisi ihana koota oma reseptikirja, johon kaikki nuo ”äidiltä tyttärelle” -tyyppiset reseptit voisi kerätä yksiin kansiin. Mutta vielä niin sateista päivää ei ole koittanut, että olisin sellaisen saanut aikaiseksi organisoida. Ehkä tästä blogista voi jonain päivänä muodostua myös itselleni oma muistikirja suosikkiresepteistäni.

Tämä lohisoppa löytyy juurikin sellaiselta ryppyiseltä paperilta, josta hädin tuskin enää saa selvää. Olen saanut reseptin äidiltäni ja päätynyt jakamaan sitä sen jälkeen jokaiselle ystävälleni, joka tätä soppaa on koskaan päässyt maistamaan. Soppa on ihana arkiruoka, kun se maistuu vielä seuraavana päivänä lämmitettynäkin niin hyvältä. Tätä soppaa kehtaisin kyllä tarjota juhlissakin, vaikka ihanan tuoreen saaristolaisleivän kanssa.

(Valokuvaus ja Maijan meikki: Kirsi Maijala)

8 annosta:

1,5l         kasvislientä liemikuutiosta

iso sipuli tai purjo

3              porkkanaa

200g     lanttua

10          perunaa

1pss (200g) pakasteparsakaalia

1pak (250g) Valio Koskenlaskija sulatejuustoa

800g     ruodotonta lohifileetä

suolaa

valkopippuria

hienonnettua ruohosipulia

Lisää paloitellut kasvikset kiehuvaan liemeen, lukuun ottamatta parsakaalia. Keitä hiljalleen kasvikset kypsiksi. Lisää parsakaali vasta kypsymisen loppuvaiheessa. Lisää kuutioitu juusto ja sekoita, kunnes se on sulanut. Lisää paloiteltu kala ja anna hautua kannen alla muutama minuutti, kunnes kala on kypsää. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi ruohosipulisilppu.

Maija #ruuduntakaa

PINAATTILETUT

PINAATTILETUT

Ovikello soi ja ulko-ovemme takaa paljastuu ihanan kollegani iloiset kasvot. Sairastuttuani olen saanut todistaa, miten mahtavia välittäviä ihmisiä ympärilläni onkaan. Ovikello on soinut lähes yhtä tiuhaan kuin puhelimeni. Tällä kertaa minua on tullut tervehtimään maskeeraaja Sanna. Mukanaan hänellä on Herkkävatsaisen keittokirja (kirjoittanut: Minna Kinnari, Elina Ovaskainen ja Siiri Kinnari), josta löytyy 60 herkullista Fodmap -reseptiä. ”Näillä eväillä takaisin töihin!” hän tokaisee ja rutistaa minua lujasti. Tunnen syvää kiitollisuutta. Jotain olen jossain vaiheessa tehnyt oikein, kun minulla on tällaisia ihmisiä elämässäni.

Tästä kirjasta on löytynyt monta reseptiä, jotka ovat Sannan käynnin jälkeen vakiintuneet ruokalistallemme, mutta yksi resepti on ylitse muiden: pinaattiletut! Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin herkullisia, täyttäviä ja jos voissa paistamista ei lasketa (eikä sitä tässä taloudessa koskaan lasketa ;)), terveellisiä.

Valokuva: Kirsi Maijala

Meillä lettuja ovat innostuneet paistamaan myös lapset ja siksi olen lisännyt alkuperäiseen reseptiin yhden munan. Taikinaa on siten helpompi käsitellä ja letut saa käännettyä ehjinä. Kun letussa näkyy pieniä reikiä, letun toinen puoli on valmis ja on tullut aika kääntää.  

  • 3                    kananmunaa
  • 0,5 l             kauramaitoa
  • 1/2dl           Helsingin Myllyn Myllärin kauraleseitä
  • 2dl                Helsingin Myllyn Myllärin gluteenittomia vaaleita jauhoja
  • 1tl                 suolaa
  • 150g            sulatettua pakastepinaattia
  • 2rkl              öljyä
    • laktoositonta voita lettujen paistamiseen

Riko kulhoon kananmunat. Sekoita joukkoon maito, jauhot, kauraleseet, suola, pakastepinaatti ja öljy. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Paista letut pannulla voissa miedolla lämmöllä.

Tarjoile puolukkasurvoksen ja sokerin kera. Sitten ei muuta kuin syömään!

Maija #ruuduntakaa

GLUTEENITTOMIEN MUNKKIEN AATELINEN

GLUTEENITTOMIEN MUNKKIEN AATELINEN

Vastapaistettu sokerinen munkki sulaa suuhun ja vie kielen mennessään. Meidän perheessämme munkkeja syödään ympäri vuoden, koska…koska niin voi tehdä.

Ryhtyessäni gluteenittomaksi, tuore pulla ja munkit olivat ne tuotteet, joita tuntui lähes mahdottomalta löytää. Ja löytyessäänkin niiden maku ja/tai koostumus, jätti paljon toivomisen varaa. Kunnes löysin tämän munkkireseptin, joka saa ruokarajoitteiset epäilemään, että näiden munkkien on pakko sisältää vehnää. Ne ovat vain liian hyviä ollakseen totta.

Jessica Frej & Maria Blohm – Gluteenittomat pullat, kakut ja piirakat

Mutta totta se on ja olisi syntistä jättää tämä resepti jakamatta kanssanne. Itse löysin reseptin yhdestä ehdottomasta suosikkikirjastani: Jessica Frej & Maria Blohm – Gluteenittomat pullat, kakut ja piirakat. Kokki Jessicalla ja leipuri Marialla on missio: he haluavat, että keliaakikot ja muut gluteenia välttävät saavat syödäkseen yhtä hyviä leivonnaisia kuin muutkin. Ja siinä he todella ovat tässä kirjassa onnistuneet!

  • 200g            kylmää maitoa
  • 10g               hiivaa (tupla-annokseen käytän yhden pussin kuivahiivaa)
  • 50g               sokeria
  • 1tl                 suolaa
  • 1tl                 leivinjauhetta
  • 1tl                 vaniljasokeria
  • 60g              mantelijauhetta
  • 40g              Helsingin Myllyn Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa
  • 70g              maissitärkkelystä (esim. Maizena)
  • 1rkl              Pofiberiä
  • 15g              Psylliumia
  • 1                    kananmuna
  • 2l                  neutraalin makuista öljyä
  •                       digitaalinen ruokalämpömittari
  •                       erikoishienoa sokeria
  • Laita kulhoon kaikki munkkien ainekset paitsi Psyllium.
  • Vatkaa sähkövatkaimella n. 5 minuuttia.
  • Lisää Psyllium ja vatkaa vielä muutama minuutti, jotta se sekoittuu hyvin.
  • Anna taikinan kohota tuorekelmulla peitetyssä kulhossa n. 1,5-2h.
  • Pyörittele kosteilla sormilla taikinasta 15-20 pientä palloa.
  • Kuumenna 2 litraa öljyä kattilassa 170-asteiseksi.
  • Uppopaista 4-5 munkkia kerrallaan, n. 7 minuutin ajan (käännä munkki puolessa välissä paistamista).
  • Anna paistettujen munkkien valua talouspaperin päällä pari minuuttia.
  • Kierittele munkit sokerissa, kun ne ovat vielä lämpimiä.

Ihania sokerinhuuruisia hetkiä,

Maija #ruuduntakaa