SISUSTUSSUUNNITTELIJAN SUOJELUKSESSA

SISUSTUSSUUNNITTELIJAN SUOJELUKSESSA

”Olisit voinut varoittaa!” mieheni kiekaisi, kun uuden kotimme sisustussuunnittelija Tea-Mariia Pyykönen esitteli meille maalattavien pintojen värit. Sinistä, petrolia, vaaleanpunaista, minttua, mustikkamaitoa, mutta eipä juuri lainkaan valkoista. Tätä olin toivonutkin. Entiset kotimme toistivat väritykseltään tiettyä, tylsää kaavaa: mustaa ja valkoista. Nyt oli aika tehdä muutos! Halusin kodin, jossa olisi paljon detaljeja ja hieman epätavallisiakin asioita, mutta ei kuitenkaan liikaa tavaraa. Halusin pientenkin yksityiskohtien olevan valmiiksi mietittyjä. Omat voimavarani olivat kodin remontin aikaan hyvin vähäiset, joten Tea-Mariia oli ajatuksineen ja ideoineen kuin enkeli valon tuojana pimeän tunnelin päässä. Mitään ei tarvinnut miettiä tai etsiä itse.

Perheeseemme kuuluu kaksi 8-vuotiasta lasta ja nyt lokakuun lopulla pois nukkunut labradorinnoutaja. Oli siis selvää, että pintojen pitää kestää kulutusta, hiekkaa ja elämää. Juuri tästä syystä valitsimme eteisen ja keittiön lattiaan harmaasävyisen marokkolaishenkisen vinyylikorkin, joka on käytössä osoittautunut fantastiseksi. Se on lämmin, hyvin kulutusta kestävä ja erinomaisen helppo puhdistaa.

Uudessa kodissamme oli alun perin peräti viisi makuuhuonetta, mutta tarvitsimme niistä vain kolme. Niinpä yläkerrasta kaadettiin yhden makuuhuoneen seinät ja tilalle operoitiin tv-lounge: kotoisa löhöpaikka koko perheelle.

Kodin vanhat vaatekaapit olivat rungoiltaan hyvässä kunnossa, mutta Tea-Mariian ideoimana kaappien ovet maalautettiin ja oviin hommattiin uudet vetimet. Näin vanhat kaapit saivat edullisesti kokonaan uuden elämän ja näyttävät aivan mielettömiltä! Ovista onkin tullut se asia, joka on kerännyt kodissamme ehkä eniten ylistystä kyläilijöiltä. Maalausurakkaa ei ulotettu vain kaappien oviin, vaan myös kaikki kotimme väliovet maalautettiin ja väriksi tuli tummanharmaa. Aluksi lopputulos jännitti, mutta heti kun näimme ovet valmiina, mietimme, miksi olemme ikinä halunneet valkoisia väliovia mihinkään kotiin.

Alakerran ylimääräisestä huoneesta tehtiin pukeutumistila. Pukeutumistilaan valittiin kolme kodin värejä toistavaa isoa poljinroskista helpottamaan kierrätystä. Näin pääsimme eroon erinäisistä pussukoista ja nyssäköistä, joihin aikaisemmin esimerkiksi kierrätettävät pahvit, muovit ja pullot kerättiin. Nyt poljinroskikset ovat selkeästi esillä, mutta eivät näytä ulospäin ollenkaan kierrätyspisteeltä. Roskikset ovat kuin karkit, aivan superherkullisen väriset!

Keittiön harmaa väri sai parikseen syvän turkoosin suomulaatan, joka toimii välitilassa persoonallisena yksityiskohtana yhdessä kuparisen hanan kanssa. Vaaleanpunaiseksi maalattu seinä tuo tilaan pehmeyttä ja yhdistyy kauniisti ruokatilan samanväristen seinien kanssa. Kaapiston sisään asennettua Mielen liesituuletinta ei näe lainkaan, sillä se on kokonaan kaapin sisällä. Keittiö on ilmeeltään täten hyvin selkeä ja kokonainen.

Tykästyin Tea-Mariiassa kovasti myös siihen, ettei hän yrittänyt tuputtaa meitä ostamaan hirveää määrää uusia huonekaluja. Hän ymmärsi heti budjettimme rajallisuuden ja käytti nokkelasti vanhat huonekalumme hyödyksi. Esimerkiksi pukeutumistilaan ruuvattiin seinälle äitini lapsuudenkodin naulakko. Siihen saan kätevästi kauniit käsilaukut esille ja vieraille on aina vierasnaulakko vapaana.

Tea-Mariialla on hyvä tatsi kauppojen valikoimiin ja mielikuvitusta tehdä osa asioista uudella tavalla. Arkemme toimii nyt ihanasti ja kodista löytyy oma kolo jokaiselle. Ensimmäinen kokemuksemme sisustussuunnittelijasta oli paras mahdollinen ja jos/kun joskus tästä kodista muutamme tai tämän kodin sisustusta vaihdamme, muutoksista vastaa sisustussuunnittelija ❤️

Oman kodin iloa,

Maija #ruuduntakaa

ÄIDIN LOHISOPPA

ÄIDIN LOHISOPPA

Vuosien varrella minun on tullut haalittua hyllytolkulla rakkaita reseptejä talteen. Mukaan mahtuu pinoittain kirjoja ja lehdistä irrotettuja sivuja, mutta myös käsinkirjoitettuja lippulappusia, joihin on raapustettu reseptejä äidiltäni, anopiltani, mummoltani ja ystäviltäni. Olisi ihana koota oma reseptikirja, johon kaikki nuo ”äidiltä tyttärelle” -tyyppiset reseptit voisi kerätä yksiin kansiin. Mutta vielä niin sateista päivää ei ole koittanut, että olisin sellaisen saanut aikaiseksi organisoida. Ehkä tästä blogista voi jonain päivänä muodostua myös itselleni oma muistikirja suosikkiresepteistäni.

Tämä lohisoppa löytyy juurikin sellaiselta ryppyiseltä paperilta, josta hädin tuskin enää saa selvää. Olen saanut reseptin äidiltäni ja päätynyt jakamaan sitä sen jälkeen jokaiselle ystävälleni, joka tätä soppaa on koskaan päässyt maistamaan. Soppa on ihana arkiruoka, kun se maistuu vielä seuraavana päivänä lämmitettynäkin niin hyvältä. Tätä soppaa kehtaisin kyllä tarjota juhlissakin, vaikka ihanan tuoreen saaristolaisleivän kanssa.

(Valokuvaus ja Maijan meikki: Kirsi Maijala)

8 annosta:

1,5l         kasvislientä liemikuutiosta

iso sipuli tai purjo

3              porkkanaa

200g     lanttua

10          perunaa

1pss (200g) pakasteparsakaalia

1pak (250g) Valio Koskenlaskija sulatejuustoa

800g     ruodotonta lohifileetä

suolaa

valkopippuria

hienonnettua ruohosipulia

Lisää paloitellut kasvikset kiehuvaan liemeen, lukuun ottamatta parsakaalia. Keitä hiljalleen kasvikset kypsiksi. Lisää parsakaali vasta kypsymisen loppuvaiheessa. Lisää kuutioitu juusto ja sekoita, kunnes se on sulanut. Lisää paloiteltu kala ja anna hautua kannen alla muutama minuutti, kunnes kala on kypsää. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi ruohosipulisilppu.

Maija #ruuduntakaa

PERINTÖPOKISSA

PERINTÖPOKISSA

Mummoni poismenon yhteydessä kolmisen vuotta sitten tehty perinnönjako kartutti – parin maljakon ja taulun lisäksi – kaappejani hänen vanhoilla silmälaseillaan, oikein kolmin kappalein. Silloin ajattelin, että ehdat 80-luvun pokat sopivat hyvin työssäni käytettäväksi rekvisiitaksi. Työskentelin tuolloin Sami Hedbergin Kokovartalomies-tv-sarjan kuvausten parissa, ja sarjaa varten toteutettiin pelkästään Samille yli 70 erilaista hahmoa. Peruukkien ja vaatteiden lisäksi silmälasit olivatkin oiva tapa luoda hahmoille luonnetta ja erilaisia tyylejä. 

(Kaikki ylläolevat valokuvat ovat Discovery/TV5 Kokovartalomies -televisiosarjasta, jonka päätähtenä nähtiin Sami Hedberg. Valokuvissa Samin lisäksi Jacke Björklund, Niko Kivelä ja Ilari Johansson. Maskeeraus: Mira Aalto ja Tiina Winter, puvustus Karoliina Karjalainen ja Maija Vanhanen.)

Enpä olisi tuolloin uskonut, että itse jonain päivänä kulkisin kadulla näissä samaisissa retrorilleissä, täysin vakavalla naamalla. Mutta niin tässä nyt on päässyt käymään. Olen nimittäin juuri palannut töihin pitkän pitkän sairasloman jälkeen, ja kaipasin samaan syssyyn jotain uutta kasvoilleni. Onneksi muistin mummon silmälasit! Ne olivat luonnollinen valinta, kun pitkästä aikaa teen päätetyötä ja silmäni joutuvat eri tavalla rasitukseen kuin kotona ollessani. 

Kiikutin mummon vanhat pokat Järvenpään Silmäasemalle, ja siellä luvattiin valmistaa niihin uudet linssit, mikäli sangat vain kestävät linssienvaihto-operaation. Tässä kohtaa asiakas ottaa aina oman riskin, mutta ajattelin, ettenpä minä niillä pokilla mitään kaapinpohjallakaan tee. Ja niin onnellisesti kävi, että sain kaikki kolmet silmälasit ehjinä ja linssitettyinä takaisin. Onneksi meillä on mummoni kanssa samanlaiset kahvikupin kokoiset kasvot, joten pokia ei tarvinnut säätää. En tiedä miten hyvin ne olisivat nimittäin kestäneet kuumentamista.

Optikko suositteli kaksiin silmälaseihin lähityöskentelyä tukevia nuorisomoniteholinssejä, joilla näen mukavasti sekä lähelle, että kauas. Toiset näistä pokista ovat hienot vanhat liilat. (Hämmentävää muuten oli, että ne olivat lähes identtiset Silmäaseman hyllyiltä löytyvien uusimpien trendilasien kanssa!) Toisten monitehorillien kehykset taas ovat kokoelman persoonallisimmat, viisikulmaiset pokat. Niissä sangat kiinnittyvät hauskasti linssien alaosaan eivätkä symmetrisesti puoliväliin, kuten on totuttu.

Kolmansiin laseihin tuli yksitehoiset linssit, joilla näen terävästi lähinnä päätteelle. Päätelaseiksi valikoin ”sihteerilasit”, jotka olivat minusta kokoelman vakuuttavimmat. 

Olen uusista vanhoista silmälaseistani aivan tohkeissani ja uskon, että mummokin pilven reunalla vähän huvittuneena hymyilee. 

Iloa kaikille päätteiden äärelle, toimistoille kotona ja työpaikoilla!

Maija #ruuduntakaa

PINAATTILETUT

PINAATTILETUT

Ovikello soi ja ulko-ovemme takaa paljastuu ihanan kollegani iloiset kasvot. Sairastuttuani olen saanut todistaa, miten mahtavia välittäviä ihmisiä ympärilläni onkaan. Ovikello on soinut lähes yhtä tiuhaan kuin puhelimeni. Tällä kertaa minua on tullut tervehtimään maskeeraaja Sanna. Mukanaan hänellä on Herkkävatsaisen keittokirja (kirjoittanut: Minna Kinnari, Elina Ovaskainen ja Siiri Kinnari), josta löytyy 60 herkullista Fodmap -reseptiä. ”Näillä eväillä takaisin töihin!” hän tokaisee ja rutistaa minua lujasti. Tunnen syvää kiitollisuutta. Jotain olen jossain vaiheessa tehnyt oikein, kun minulla on tällaisia ihmisiä elämässäni.

Tästä kirjasta on löytynyt monta reseptiä, jotka ovat Sannan käynnin jälkeen vakiintuneet ruokalistallemme, mutta yksi resepti on ylitse muiden: pinaattiletut! Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin herkullisia, täyttäviä ja jos voissa paistamista ei lasketa (eikä sitä tässä taloudessa koskaan lasketa ;)), terveellisiä.

Valokuva: Kirsi Maijala

Meillä lettuja ovat innostuneet paistamaan myös lapset ja siksi olen lisännyt alkuperäiseen reseptiin yhden munan. Taikinaa on siten helpompi käsitellä ja letut saa käännettyä ehjinä. Kun letussa näkyy pieniä reikiä, letun toinen puoli on valmis ja on tullut aika kääntää.  

  • 3                    kananmunaa
  • 0,5 l             kauramaitoa
  • 1/2dl           Helsingin Myllyn Myllärin kauraleseitä
  • 2dl                Helsingin Myllyn Myllärin gluteenittomia vaaleita jauhoja
  • 1tl                 suolaa
  • 150g            sulatettua pakastepinaattia
  • 2rkl              öljyä
    • laktoositonta voita lettujen paistamiseen

Riko kulhoon kananmunat. Sekoita joukkoon maito, jauhot, kauraleseet, suola, pakastepinaatti ja öljy. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Paista letut pannulla voissa miedolla lämmöllä.

Tarjoile puolukkasurvoksen ja sokerin kera. Sitten ei muuta kuin syömään!

Maija #ruuduntakaa

MAAILMAN HELPOIN SUKLAAKAKKU

MAAILMAN HELPOIN SUKLAAKAKKU

Poikamme on ronkeli rinkeli jopa herkkujen suhteen. Hänelle eivät maistu karkit, hillot, marjat, hedelmät, mehut, saati limut. Mutta tämä kakku maistuu hänellekin! Koska resepti on niin yksinkertainen, nautimme kakusta usein mökillä kermavaahdon ja itsepoimittujen vadelmien kera. Kakun voi myös helposti tuunata vieraita varten juhlavammaksi. Tämä kakku vie taatusti ronkelimmankin kielen mennessään ja mikä parasta, ei epäonnistu koskaan.

Olen saanut reseptin anopiltani, joka mökillä ollessamme saattaa kadota kesken pihaleikkien hetkeksi sisään ja ilmestyä pian takaisin lämpimän suklaakakun ja kahvin kanssa. Taikurihan ei yleensä paljasta temppujaan, mutta onneksemme anoppini paljasti meille tämän reseptin:

  • RESEPTI:
  • 3,5 dl           Helsingin Myllyn Myllärin gluteenittomia kaurajauhoja
  • 2 dl               sokeria
  • 0,5 dl           tummaa kaakaojauhetta
  • 1,5 tl            leivinjauhetta
  • 1 tl                vanilliinisokeria
  • 0,5 tl            soodaa
  • 2 dl               laktoositonta piimää
  • 150 g          sulatettua laktoositonta voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää piimä ja sulatettu, hieman jäähtynyt voi. Sekoita vain sen verran, että ainekset sekoittuvat. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (Æ 30cm) ja paista 200 -asteisen uunin alimmalla tasolla n. 20 minuuttia.

Jos leivot kakun irtopohjavuokaan, anna sen jäähtyä kunnolla ennen kuin lähdet siirtämään kakkua tarjoilulautaselle. Muutoin päädyt kakun sijaan tarjoilemaan vieraillesi mutamaista mössöä…tosin sekin on testattu ja toimii hyvin esim. vaniljajäätelön kanssa 😉

MINKÄ SUUHUSI LAITAT, SEN VOIMALLA PAINAT

MINKÄ SUUHUSI LAITAT, SEN VOIMALLA PAINAT

Reilut pari vuotta sitten olin varma, että elämäni loppu on käsillä. Olin sairastunut pahasti, ja kipukohtaukset, ambulanssikuljetukset, sairaalahoito sekä jäätävä määrä kipulääkkeitä tulivat nopeasti tutuiksi. Toisinaan kivun määrä oli niin infernaalinen, että vain säkillinen lunta helpotti valuvaa hikinoroa otsaltani. Jalat eivät kantaneet. Tärisin ja purin tyynyä, etten herättäisi koko pientaloaluettamme keskellä yötä huudollani. Vatsa oli niin kipeä, että kun sairaalassa minulta kysyttiin kivun määrää asteikolla 0-10, vastasin 11 ja kiljuin: ”AUTTAKAAAA!!”

Kuten olen aiemmin blogissani kertonutkin, minulta ei onneksi löytynyt mitään kuolemanvakavaa sairautta. Sen sijaan löytyi lukuisia stressiperäisiä sairauksia, jotka helpottaisivat, kun tekisin elämäntapamuutoksen. Se tarkoittaa totaalista U-käännöstä kaikesta opitusta ja minulle ”normaalista”.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että töitä ei saa tehdä kellon ympäri. Vaikka työni on kivaa ja elän omaa unelmaani sen kautta, työ rasittaa hauskuudesta huolimatta sekä mieltä, että kehoa. Siitä siis tarvitaan myös taukoja. Normaali työviikkoa ei suotta ole määritetty viisipäiväiseksi ja työpäivää kahdeksantuntiseksi. Lounastauko täytyy pitää, eikä olisi haitaksi, että joskus pitäisi lisäksi myös kahvikupin mittaisen tauon. Eikä se tarkoita sitä, etten tekisi töitäni kunnolla. Sen sijaan olisin varmasti paljon tehokkaampi varsinaisella työajalla, kun tekisin asiat energiaa täynnä, ravittuna ja levänneenä. Puolikuolleena uupumuksesta, nälkäisenä ja mieli ylikuormitettuna ei nimittäin varmasti pysty parhaimpaansa.  

Ennen sairastumistani kiire, stressi ja uupumus olivat ajaneet minut hyvin kauas terveellisestä ruokavaliosta ja ateriarytmistä. Aamuni alkoivat syömällä ei mitään, koska muutenhan olisin saapunut töihin myöhemmin, tai joutunut nipistämään jo muutenkin lyhyistä yöunistani lisää. Työmatkalla saatoin piipahtaa Alepan kautta ja kyllä, kävellä suoraan pullatiskille. Ajattelin, että palkitsen itseni aikaisesta aamusta selviytymisestä berliininmunkilla. Omnomnom. Kuinka tyhmää? No todella. Itse asiassa näin jälkikäteen ajateltunahan olen ollut aivan pöljä. Mutta sen mielentilan sisältä katsottuna minulla oli syyni.

Näillä sanoilla haluan saatella teidät blogini uuteen ”Köökissä” -osioon. Olen elämäntapamuutoksen myötä laittanut koko ruokavalioni uuteen uskoon. Ruokavaliostani poistettiin aluksi valtava määrä asioita, kuten viljoja, lehmän maito, rasvaiset ruoat, paistetut ruoat, isokiviset hedelmät jne. Moni kysyykin, mitä enää jää jäljelle. Aluksi ei paljoakaan, mutta parantumisen ja siedätyksen jälkeen vastaus on, että yllättävän paljon ja yllättävän hyvää. Tulen jakamaan ”Köökissäni” hyviksi todettuja gluteenittomia reseptejä, ja uskon, että kaikettoman syömisen ei tarvitse olla sama asia kuin mauton. Hutejakin reseptikokeiluissa on tullut ja ihan liian montaa mautonta kivikovaa ”muka pullaa” maistaneena toivon tämän blogin auttavan muita ruokarajoitteisia nauttimaan hyvin syömisestä.  

Ravinto nimittäin pitää meidät aivan konkreettisesti hengissä. Lisäksi se voi parantaa meitä monin tavoin. Hyvä ruoka tarjoaa meille myös nautintoja, joita harvan elämässä on liikaa.

Herkullisia hetkiä toivottaen,

Maija #ruuduntakaa

Meikki, hiukset ja valokuvaus: Kirsi Maijala

GUACAMOLEA KAIKILLE!

GUACAMOLEA KAIKILLE!

Voisin tuhlata omaisuuden reseptikirjoihin. Niitä on ihana selailla, fiilistellä kauniita kuvia ruoista ja kattauksista, makustella ja tuunata ohjeita. Kirjahyllyyni on viime vuosina päätynyt monia erikoisruokavalioihin keskittyneitä kirjoja, joista poimin herkkuja, jotka sopisivat omalle vatsalleni. Saara Atulan ja Jenni Häyrisen kirjoittama Brunssikirja oli kuitenkin poikkeus. Minusta on nimittäin ihanaa kutsua ystävät brunssille, ja vaikka ne nykyään toteutetaankin useimmiten nyyttärihengessä, tästä kirjasta poimin omia suosikkejani tarjolle.

 

Kirjan thaimaalainen guacamole on varastanut sydämeni täysin. Sitä meillä ei syödä enää pelkästään brunssilla, vaan iltapalalla nachojen kanssa, lounaalla fetan ja tomaattien kanssa quesadillojen sisällä ja päivällisellä tacotaskujen yhtenä täytteenä. Taipuu siis hyvinkin moneen tarkoitukseen ja ah, täysin gluteenittomana!

  • RESEPTI:
  • 2 avokadoa
  • 1 chili
  • 1 valkosipulinkynsi (itse laitan enemmänkin, mutta maun mukaan)
  • 3 cm pala inkivääriä
  • 2 kevätsipulin vartta
  • 2 limen mehu
  • 0,5 tl seesamiöljyä
  • 0,5 tl korianterijauhetta
  • kourallinen korianteria
  • suolaa
  • pippuria
  • seesaminsiemeniä (voi jättää pois)

Resepti toimii hyvin myös ilman korianteria, jos vieraista jonkun mielestä korianteri maistuu saippualta 

JYRÄN ALTA PÄIVÄÄ

JYRÄN ALTA PÄIVÄÄ

Tällä hetkellä elämä tuntuu siltä, kuin kehoni olisi jäänyt tiejyrän alle ja heräisi nyt hiljalleen unesta. Nousen aamuisin sängystä ja mietin, että itse asiassa jotain on toisin. Tänään ei satukaan niin paljon kuin eilen. Sappirefluksin vuoksi jo normaaliksi muuttunut ämpäri sängyn vieressä onkin yhtäkkiä tarpeeton. Ei närästä. Ei nipistä. Ei ole kiire vessaan. Mitä ihmettä!

Olen hitaasti mutta varmasti tehnyt puolitoista vuotta matkaa kohti toisenlaista elämää. Ensin jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle töistä kehoni pakottamana. En pysynyt pystyssä, vaan tärisin ja jalat pettivät alta. Kielsin pitkään, että kyseessä olisi uupumus. Lopulta diagnoosiin oli taivuttava, kun sairauksien pitkä luettelo toisti sanaa ”stressiperäinen”.

Katsellessani asiaa nyt pienen etäisyyden päästä olen hämmästynyt, kuinka viisas kehoni itse asiassa onkaan. Silloin kun ajatukseni piiskasivat tekemään ja toteuttamaan asioita, kuin paniikissa poukkoileva Duracel -pupu, kehoni sanoi selkeästi: ”STOP!”. Kun mieleni vielä hoki minulle: ”Jaksaa jaksaa…”, kehoni tiesi paremmin, että en jaksa.

Joulun aikaan, kun sairastumisesta oli kulunut vuosi, yhden kilometrin kävelymatka tuntui maratonilta. Nyt jaksan kävellä jo vaikka kuusi kilometriä. Erilaista on se, että minulla ei ole kiire. Voin olla läsnä hetkessä. Metsälenkeillä koiran kanssa olen saanut havaita kevään vaihtumisen kesäksi, jäädä vaikka hetkeksi istumaan kannon nokkaan. Se on parasta.

Konkreettisin muutos tapahtui kodissamme. Vaihdoimme syrjemmällä sijaitsevan arvokkaamman omakotitalomme keskustan palvelujen läheisyydessä sijaitsevaan edullisempaan rivitaloasuntoon. Nyt ympärillä kuhisee ihmisiä ja elämää. Aikaisemmin kiireisessä arjessa ihmisten kohtaaminen ahdisti, mutta nyt sekin on ihanaa. Uusi kotimme on kuin turvallinen pesä. Enää se ei vie kaikkia varojamme, vaan rahaa jää myös muuhun. Voimme esimerkiksi matkustaa spontaanimmin. Ja kun palaan töihin, voin painottaa työmäärää oman jaksamiseni mukaan, en pelkän tilipussin perusteella.

Olen pyrkinyt helpottamaan myös kodin pakollisia askareita. Meillä kävi aikaisemmin siivooja kahdesti kuussa ja vaikka se oli huikeaa, jollain tavalla olen oppinut nauttimaan torstai-illoista, jotka olen korvamerkannut siivousilloiksi. Mutta en minä ihan yksin siivoa. Mieheni hankki meille robotti-imurin, joka on muuten aivan mahtava aparaatti koiraperheeseen!

Olen mekkohullu ja rrrrrrakastan erityisesti Ted Bakerin ja Karen Millenin mekkoja. Useimmiten ne täytyy kuitenkin pestä käsin. Tähän asti olen joko pyykännyt niitä itse, tai toisinaan kiikuttanut aarteitani Sol-pesulaan. Mutta nykyisellä Mielen pesukoneellamme pystyy pesemään myös käsin pestävät pyykit! Ja Mielen kuivausrumpuun voi surutta laittaa herkemmätkin vaatteet ja pitsiliinat, eikä niille käy kuinkaan. Ja koska elämme vuotta 2019, totta kai myös uunimme pesee itse itsensä 🙂 Tämä ”pyrolyysi” -ominaisuus oli minulle täysin uusi tuttavuus ja olen fiilistellyt sitä kaikissa mahdollisissa Whatsapp -ryhmissä, joihin suinkin kuulun. Kun ennen hinkkasin ja hankasin uuniamme yön pimeinä tunteina, nyt painan nappia ja pari tuntia myöhemmin pyyhkäisen tuhkat pois. Avot, uuni on putipuhdas. Fantastista!

Muutimme uuteen kotiimme marraskuussa ja vaikka täällä on jo täysin asumiskelpoista, useammassa kuin yhdessä nurkassa makaa vielä purkamattomia muuttolaatikkopinoja. Se vähän ahdistaa, mutta samalla taputan itseäni olkapäälle. Entinen Maija olisi purkanut laatikoita oman jaksamisensa rajat ylittäen, vaikka 24/7. Nykyinen Maija vähän ärsyyntyy, mutta menee sitten sohvalle, kääriytyy vilttiin ja katsoo Emmerdalen. Kyllä minä ne laatikot vielä puran, sitten kun siltä tuntuu. Ei niiden, tai minkään muunkaan takia, kannata jäädä uudestaan jyrän alle.

Voimia teidän jokaisen arkeen,

Maija #ruuduntakaa

Valokuvaaja, meikki ja hiukset: Kirsi Maijala

RUUTUVISA: MITÄ PUET KASVOILLESI TÄNÄ KESÄNÄ?

RUUTUVISA: MITÄ PUET KASVOILLESI TÄNÄ KESÄNÄ?

Joidenkin pöytälaatikot pursuavat runoja, toisten kerran käytettyjä kynsilakkapulloja tai salaisia keksikätköjä. Olen luonteeltani vähän oravankaltainen ”hilloaja”. Omaan pöytälaatikkooni tiensä ovatkin löytäneet nuo kaikki edellä mainitut asiat, mutta myös poikkeuksellisen monet erilaiset pokat. Miehiin iskee kuulemma kesäisin autokuume, mutta minuun on tänäkin keväänä iskenyt silmälasikuume.

No mitä pöytälaatikkoni sitten jo nykyisellään kätkee sisäänsä? Löytyy MaxMaran juhlaprillit titaanisangoilla ja timanteilla, kepeät Tommy Hilfigerin sporttilasit, joilla taittuu juoksulenkki jos toinenkin, Fendin mustat paksut sihteerisangat BlueControl –linsseillä ja Wescin yksinkertaiset pilottisangat, jotka ovat muodikkaat joka tilanteen silmälasit. Hommat ovat aina hanskassa, mutta hanskat joskus hukassa. Varmaa on kuitenkin se, että silmälasiasiat ovat minulla kunnossa.

Vaikka voi vaikuttaa siltä, etten tarvitse lisää laseja, huomasin käveleväni silmälasiliikkeen ohi ja pälyileväni salaa ikkunan takaa uusien muotikehyksien rivejä. Koska kyseessä oli lemppariliikkeeni Järvenpään Silmäasema, ajattelin piipahtaa sisällä ja tutkia, millaisia ovat trendikkäimmät ruudut juuri nyt.  

Jo pari vuotta olen etsinyt täydellisiä valkoisia silmälaseja. Ja kuinka ollakaan: lopultakin ne ovat muotia! Valikoima on siis laajentunut ja löysin juuri sopivat. Yleisesti voi sanoa, että silmälasikehysten vaaleus, läpikuultavuus, havannan sävyt ja kulta ovat nyt kuuminta hottia.

Menin muuten liikkeeseen vahingossa jo valmiiksi trendikkäänä Carreran läpikuultavissa, pyöreissä sangoissa, sillä pyöreät unisex-mallit niin muovisina kuin metallisinakin ovat edelleen muodissa. Kutsun näitä laseja halilaseiksi, koska ne luovat mielestäni nallemaisen kotityylin. Yhdistettynä kukkakuosiin ne synnyttävät mielestäni hauskan ja muodikkaan retrofiiliksen.

161004-MV-692
Silmälasit: Carrera, Silmäasema Valokuvaaja: Ilkka Vuorinen Meikki ja hiukset: Sanna Manninen

Pyöreiden kakkuloiden rinnalla trendeissä kulkevat myös naiselliset pisaramuodot ja kissamaiset kehykset. Mutta jos pitää enemmän kulmikkaasta, niitäkin löytyy. Testasin esimerkiksi Versacen kehystä 1243. Toinen esimerkki on Dolce&Gabbanan malli 3273, jota saa kauniissa havannan ja vaalean beigen yhdistelmässä.

Nyt kun Suomen superkylmä kevät on ehkä taittumassa kesäksi, tarvitaan myös aurinkolaseja. Tämän kesän aurinkolasimuoti ottaa vahvoja vaikutteita 70-, 80- ja 90-luvuilta niin muotojen kuin värienkin puolesta. Aika kattaus! Tarjolla on ylisuuria Woodstock -henkisiä malleja ja toisaalta pyöreät panto-muodot ovat edelleen hyvin suosittuja. Pyöreään muotoon saatetaan yhdistää pilottimalleista tuttu tuplaripaisuus. Naiselliset kissamaiset mallit ja pilottilasit pitävät pintansa kaudesta toiseen.

Musta ja eri havannan sävyt hallitsevat sesongin 2017 aurinkolasikehysten värimaailmaa. Myös kevään trendiväri roosa näkyy vahvasti aurinkolaseissa. Metallin sävyistä kulta on ehdoton numero yksi. Jos haluaa valita perinteisemmän väriset kehykset, niitä voi piristää värikkäillä linsseillä tai peilipinnoilla. Linsseissä näkyy edelleen paljon liukuvärejä. Linssien väritys voi olla hyvinkin vaalea, jolloin ne toimivat parhaiten lähinnä asusteena. Itse ihastuin valtavasti McQ:n kultaisiin pyöreisiin silmälasikehyksiin, enkä saanut niiltä mielenrauhaa! Päätinkin muuntaa kultaiset kehykset aurinkolaseiksi ja valitsin niihin ruusukullan väriset peililinssit. Jos joskus kyllästyn näihin erikoislinsseihin, on lasit helppo muuttaa takaisin tavallisiksi silmälaseiksi.

Piipahtaessani Silmäasemalla ainoa ongelmani oli liian ammattitaitoinen lempparimyyjäni Johanna, joka kantoi eteeni toinen toistaan hienompia laseja. Hänellä on ihmeellinen taito valita satojen kehysten joukosta aina juuri ne, jotka sopivat minun kasvoilleni ja persoonalleni parhaiten. Jos budjettini olisi rajaton, olisin hankkinut ainakin neljät silmälasit ja kolmet aurinkolasit. Mutta silloin pöytälaatikossa ei enää olisi ollut tilaa, joten kohtuus kaikessa 😉

Mitä sinä muuten hankkisit, jos saisit 200 euroa shoppailurahaa Silmäasemalle? Vastaamalla kysymykseen blogin kommenttikentässä tai Ruudun takaa –facebookissa voit voittaa itsellesi 200 euron lahjakortin Silmäasemalle! Siispä kipin kapin kommentoimaan!

Iloiset terkut Ruudun takaa,

Maija

 

Silmäasemalla kuvatut valokuvat, meikki ja hiukset: Kirsi Maijala