ÄIDIN LOHISOPPA

ÄIDIN LOHISOPPA

Vuosien varrella minun on tullut haalittua hyllytolkulla rakkaita reseptejä talteen. Mukaan mahtuu pinoittain kirjoja ja lehdistä irrotettuja sivuja, mutta myös käsinkirjoitettuja lippulappusia, joihin on raapustettu reseptejä äidiltäni, anopiltani, mummoltani ja ystäviltäni. Olisi ihana koota oma reseptikirja, johon kaikki nuo ”äidiltä tyttärelle” -tyyppiset reseptit voisi kerätä yksiin kansiin. Mutta vielä niin sateista päivää ei ole koittanut, että olisin sellaisen saanut aikaiseksi organisoida. Ehkä tästä blogista voi jonain päivänä muodostua myös itselleni oma muistikirja suosikkiresepteistäni.

Tämä lohisoppa löytyy juurikin sellaiselta ryppyiseltä paperilta, josta hädin tuskin enää saa selvää. Olen saanut reseptin äidiltäni ja päätynyt jakamaan sitä sen jälkeen jokaiselle ystävälleni, joka tätä soppaa on koskaan päässyt maistamaan. Soppa on ihana arkiruoka, kun se maistuu vielä seuraavana päivänä lämmitettynäkin niin hyvältä. Tätä soppaa kehtaisin kyllä tarjota juhlissakin, vaikka ihanan tuoreen saaristolaisleivän kanssa.

(Valokuvaus ja Maijan meikki: Kirsi Maijala)

8 annosta:

1,5l         kasvislientä liemikuutiosta

iso sipuli tai purjo

3              porkkanaa

200g     lanttua

10          perunaa

1pss (200g) pakasteparsakaalia

1pak (250g) Valio Koskenlaskija sulatejuustoa

800g     ruodotonta lohifileetä

suolaa

valkopippuria

hienonnettua ruohosipulia

Lisää paloitellut kasvikset kiehuvaan liemeen, lukuun ottamatta parsakaalia. Keitä hiljalleen kasvikset kypsiksi. Lisää parsakaali vasta kypsymisen loppuvaiheessa. Lisää kuutioitu juusto ja sekoita, kunnes se on sulanut. Lisää paloiteltu kala ja anna hautua kannen alla muutama minuutti, kunnes kala on kypsää. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi ruohosipulisilppu.

Maija #ruuduntakaa

PARAS KASVISPIIRAKKA

PARAS KASVISPIIRAKKA

Olen pyrkinyt ohjelmoimaan itseni uudelleen ruokailutottumusteni suhteen. Enemmän kasviksia, vähemmän lihaa. Enemmän kuituja ja pullamössöt minimiin. Vyötärölläni se muutos ei ole näkynyt, mutta energiatasoissani kyllä. Jaksan enemmän, pärjään ilman päikkäreitä, eikä puhti lopu habasta kesken mökkitalkoiden.

Jahtaan ahkerasti reseptejä, jotka olisivat sekä herkullisia, että gluteenittomia ja jos suinkin mahdollista, täynnä kasviksia. Tässä priima esimerkki aarteesta, jonka löysin pari vuotta sitten netistä, Suklaapossun blogista.

Tuunasin reseptiä pikkuisen, että sain siitä gluteenittoman ja lisäsin tomaatteja omaan makuuni paremmin sopivaksi. Olen leiponut tätä sittemmin niin mökille, kuin juhliin tarjolle. Ja itse asiassa tosi usein tätä löytyy meidän jääkaapistamme. Piirakka on niin helppo ja ravitseva lounas tai välipala kiireen keskellä. Siivu lautaselle, minuutti mikrossa ja avot!

  • Pohja:
  • 1 dl perunamuusijauhetta
  • 2 dl Helsingin Myllyn Myllärin gluteenittomia vaaleita jauhoja
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 100 g laktoositonta voita huoneenlämpöisenä
  • 1 dl jääkylmää vettä
  • Täyte:
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • 1 sipuli
  • 1/2 punainen paprika
  • 8 kirsikkatomaattia
  • 2 valkosipulin kynttä pieneksi pilkottuna
  • 0.75 tl suolaa
  • 200 g laktoositonta fetajuustoa
  • 2 dl laktoositonta maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl punaleima emmentalia raastettuna

Aloita pohjan teolla. Sekoita muusijauhe, gluteenittomat vaaleat jauhot ja leivinjauhe keskenään. Nypi huoneenlämpöinen, kuutioitu voi joukkoon. Lisää kylmä vesi ja sekoita vain sen verran, että jauhot juuri ja juuri sekoittuvat joukkoon. Painele taikina piirakkavuokaan sekä pohjalle, että reunoille. Nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Pilko paprika ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Mitä pienemmiksi leikkaat, sitä paremmin ne kypsyvät uunissa. Jos palat ovat kovin isoja, kypsennä niitä pannulla öljytilkassa muutama minuutti. Kuutioi myös kesäkurpitsa ja puolita tomaatit. Sekoita kasvikset keskenään ja lisää joukkoon valkosipuli ja suola.

Lisää puolet pilkotuista fetajuustoista piirakan pohjalle. Levitä päälle kasvissose ja päälle vielä loput fetajuustopalaset. Sekoita munat, maito ja juustoraaste keskenään. Kaada piirakan päälle. Paista 225 astetta alatasolla n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut väriä pintaansa eikä keskusta enää hölly vuokaa liikuteltaessa. Anna piirakan jäähtyä hetki, tai lämmitä se seuraavana päivänä uudestaan.

Herkullisia hetkiä,

Maija #ruuduntakaa #köökissä

Valokuvat, meikki ja hiukset: Kirsi Maijala

GLUTEENITTOMIEN MUNKKIEN AATELINEN

GLUTEENITTOMIEN MUNKKIEN AATELINEN

Vastapaistettu sokerinen munkki sulaa suuhun ja vie kielen mennessään. Meidän perheessämme munkkeja syödään ympäri vuoden, koska…koska niin voi tehdä.

Ryhtyessäni gluteenittomaksi, tuore pulla ja munkit olivat ne tuotteet, joita tuntui lähes mahdottomalta löytää. Ja löytyessäänkin niiden maku ja/tai koostumus, jätti paljon toivomisen varaa. Kunnes löysin tämän munkkireseptin, joka saa ruokarajoitteiset epäilemään, että näiden munkkien on pakko sisältää vehnää. Ne ovat vain liian hyviä ollakseen totta.

Jessica Frej & Maria Blohm – Gluteenittomat pullat, kakut ja piirakat

Mutta totta se on ja olisi syntistä jättää tämä resepti jakamatta kanssanne. Itse löysin reseptin yhdestä ehdottomasta suosikkikirjastani: Jessica Frej & Maria Blohm – Gluteenittomat pullat, kakut ja piirakat. Kokki Jessicalla ja leipuri Marialla on missio: he haluavat, että keliaakikot ja muut gluteenia välttävät saavat syödäkseen yhtä hyviä leivonnaisia kuin muutkin. Ja siinä he todella ovat tässä kirjassa onnistuneet!

  • 200g            kylmää maitoa
  • 10g               hiivaa (tupla-annokseen käytän yhden pussin kuivahiivaa)
  • 50g               sokeria
  • 1tl                 suolaa
  • 1tl                 leivinjauhetta
  • 1tl                 vaniljasokeria
  • 60g              mantelijauhetta
  • 40g              Helsingin Myllyn Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa
  • 70g              maissitärkkelystä (esim. Maizena)
  • 1rkl              Pofiberiä
  • 15g              Psylliumia
  • 1                    kananmuna
  • 2l                  neutraalin makuista öljyä
  •                       digitaalinen ruokalämpömittari
  •                       erikoishienoa sokeria
  • Laita kulhoon kaikki munkkien ainekset paitsi Psyllium.
  • Vatkaa sähkövatkaimella n. 5 minuuttia.
  • Lisää Psyllium ja vatkaa vielä muutama minuutti, jotta se sekoittuu hyvin.
  • Anna taikinan kohota tuorekelmulla peitetyssä kulhossa n. 1,5-2h.
  • Pyörittele kosteilla sormilla taikinasta 15-20 pientä palloa.
  • Kuumenna 2 litraa öljyä kattilassa 170-asteiseksi.
  • Uppopaista 4-5 munkkia kerrallaan, n. 7 minuutin ajan (käännä munkki puolessa välissä paistamista).
  • Anna paistettujen munkkien valua talouspaperin päällä pari minuuttia.
  • Kierittele munkit sokerissa, kun ne ovat vielä lämpimiä.

Ihania sokerinhuuruisia hetkiä,

Maija #ruuduntakaa

AINAHAN SE ON MIELESSÄ

AINAHAN SE ON MIELESSÄ

Kymmenisen vuotta sitten toteutimme mieheni kanssa yhden unelmistamme ja rakensimme omakotitalon. Talon jokainen nurkka ja neliö harkittiin tarkkaan ja kuten rakennusprojekteilla on tapana, myös meidän projektimme kasvoi alkuperäisestä ”vaatimattomasta sadasta neliöstä” hulppeaan monimuotoiseen 161 -neliöiseen kotiin. Yhdessä arkkitehtiystävämme kanssa tehdyt tilaratkaisut ja itse valitsemamme pintamateriaalit kestivät hyvin aikaa, ja voisin yhä kuvitella rakentavani meille uuden tismalleen samanlaisen kodin. Yksi tinkimisen paikka kaihersi minua kuitenkin päivittäin arjessa: kodinkoneet.

Kotimme oli aivan ihana, mutta kohtasimme päivittäisessä elämässämme haasteita erityisesti uunin kanssa. Olen himoleipuri ja ahkera kotikokki ja koenkin uunin yhdessä pesukoneen kanssa kodin tärkeimmiksi valinnoiksi. Emme kuitenkaan satsanneet kodinkoneisiin tarpeeksi taloa rakentaessamme. Ja kun kakut sitten olivat jatkuvasti raakoja, piirakat toispuolisesti paistuneita ja ruoanlaitto muutenkin lottoarvontaa, hermothan siinä menivät. Kävi meillä huoltomieskin paikalla toteamassa: ”vaihda jauhot.” Meinasin motata hänelle pandamaisen silmämeikin, mutta sain sentään jäähdytettyä hermoni. Allekirjoitan täysin vanhan totuuden: jos jokin toimii, sitä tuskin huomaa. Mutta jos jokin takkuaa, sitä miettii koko ajan.

Tein ystäväpiirissäni gallupin siitä, minkä merkkisiä kodinkoneita kukin käyttää ja lämpimästi suosittelee. Mielipiteen jakavia merkkejä oli useampia, mutta vain yksi sai kaikilta kehuja: Miele. Saatan kuulostaa 50-luvun kotirouvalta, mutta suunnittelin toivovani 40 -vuotislahjaksi Mielen uunia. Sitten elämä tapahtui ja edessämme olikin muutto uuteen kotiin. Toisin kuin taloa rakentaessa, tälle kodille asetin vain yhden vaatimuksen: Mielen kodinkoneet.

Kun uusi kotimme löytyi, sinne rakennettiin kokonaan uusi keittiö. Kotiimme tuli kauniin harmaa, ajaton Kvikin keittiö, jonka ilmeen loihti iki-ihana sisustussuunnittelija Tea-Mariia Pyykönen. Ja vaikka luovuimme isosta omakotitalosta ja siirryimme maltillisempaan rivitalokotiin, keittiömme on nyt tilavampi ja kaappeihin mahtuu itse asiassa enemmän astioita, kuin aikaisemmin. Nyt toiveeni on totta ja meillä on Mielen uuni, liesi, liesituuletin ja pesutorni. Arki kerta kaikkiaan toimii!  

Uusien kodinkoneiden myötä kotikokki sisälläni onkin puhjennut aivan uuteen kukoistukseen. Jaan tätä nykyä reseptejä myös blogini ”Köökissä”osiossa. Käyhän kurkkaamassa!

Arjen helppoutta jokaiselle toivottaen,

Maija #ruuduntakaa

MINKÄ SUUHUSI LAITAT, SEN VOIMALLA PAINAT

MINKÄ SUUHUSI LAITAT, SEN VOIMALLA PAINAT

Reilut pari vuotta sitten olin varma, että elämäni loppu on käsillä. Olin sairastunut pahasti, ja kipukohtaukset, ambulanssikuljetukset, sairaalahoito sekä jäätävä määrä kipulääkkeitä tulivat nopeasti tutuiksi. Toisinaan kivun määrä oli niin infernaalinen, että vain säkillinen lunta helpotti valuvaa hikinoroa otsaltani. Jalat eivät kantaneet. Tärisin ja purin tyynyä, etten herättäisi koko pientaloaluettamme keskellä yötä huudollani. Vatsa oli niin kipeä, että kun sairaalassa minulta kysyttiin kivun määrää asteikolla 0-10, vastasin 11 ja kiljuin: ”AUTTAKAAAA!!”

Kuten olen aiemmin blogissani kertonutkin, minulta ei onneksi löytynyt mitään kuolemanvakavaa sairautta. Sen sijaan löytyi lukuisia stressiperäisiä sairauksia, jotka helpottaisivat, kun tekisin elämäntapamuutoksen. Se tarkoittaa totaalista U-käännöstä kaikesta opitusta ja minulle ”normaalista”.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että töitä ei saa tehdä kellon ympäri. Vaikka työni on kivaa ja elän omaa unelmaani sen kautta, työ rasittaa hauskuudesta huolimatta sekä mieltä, että kehoa. Siitä siis tarvitaan myös taukoja. Normaali työviikkoa ei suotta ole määritetty viisipäiväiseksi ja työpäivää kahdeksantuntiseksi. Lounastauko täytyy pitää, eikä olisi haitaksi, että joskus pitäisi lisäksi myös kahvikupin mittaisen tauon. Eikä se tarkoita sitä, etten tekisi töitäni kunnolla. Sen sijaan olisin varmasti paljon tehokkaampi varsinaisella työajalla, kun tekisin asiat energiaa täynnä, ravittuna ja levänneenä. Puolikuolleena uupumuksesta, nälkäisenä ja mieli ylikuormitettuna ei nimittäin varmasti pysty parhaimpaansa.  

Ennen sairastumistani kiire, stressi ja uupumus olivat ajaneet minut hyvin kauas terveellisestä ruokavaliosta ja ateriarytmistä. Aamuni alkoivat syömällä ei mitään, koska muutenhan olisin saapunut töihin myöhemmin, tai joutunut nipistämään jo muutenkin lyhyistä yöunistani lisää. Työmatkalla saatoin piipahtaa Alepan kautta ja kyllä, kävellä suoraan pullatiskille. Ajattelin, että palkitsen itseni aikaisesta aamusta selviytymisestä berliininmunkilla. Omnomnom. Kuinka tyhmää? No todella. Itse asiassa näin jälkikäteen ajateltunahan olen ollut aivan pöljä. Mutta sen mielentilan sisältä katsottuna minulla oli syyni.

Näillä sanoilla haluan saatella teidät blogini uuteen ”Köökissä” -osioon. Olen elämäntapamuutoksen myötä laittanut koko ruokavalioni uuteen uskoon. Ruokavaliostani poistettiin aluksi valtava määrä asioita, kuten viljoja, lehmän maito, rasvaiset ruoat, paistetut ruoat, isokiviset hedelmät jne. Moni kysyykin, mitä enää jää jäljelle. Aluksi ei paljoakaan, mutta parantumisen ja siedätyksen jälkeen vastaus on, että yllättävän paljon ja yllättävän hyvää. Tulen jakamaan ”Köökissäni” hyviksi todettuja gluteenittomia reseptejä, ja uskon, että kaikettoman syömisen ei tarvitse olla sama asia kuin mauton. Hutejakin reseptikokeiluissa on tullut ja ihan liian montaa mautonta kivikovaa ”muka pullaa” maistaneena toivon tämän blogin auttavan muita ruokarajoitteisia nauttimaan hyvin syömisestä.  

Ravinto nimittäin pitää meidät aivan konkreettisesti hengissä. Lisäksi se voi parantaa meitä monin tavoin. Hyvä ruoka tarjoaa meille myös nautintoja, joita harvan elämässä on liikaa.

Herkullisia hetkiä toivottaen,

Maija #ruuduntakaa

Meikki, hiukset ja valokuvaus: Kirsi Maijala