UUSIN SILMIN ETEENPÄIN

UUSIN SILMIN ETEENPÄIN

Olen parantunut! Siltä tuntuu, vaikka todellisuudessa elän varmasti lyhyen tai pitkän loppuelämäni tarkkaillen omaa jaksamistani ja muistutellen itseäni omista arvoistani. Kahden ja puolen vuoden sairausloman jälkeen on tullut aika kaivaa esiin se televisioammattilainen, joka työnsä uuvuttamana joutui luopumaan omasta unelma-ammatistaan pitkäksi toviksi. 

Kolmisen vuotta sitten, kun uupumukseni oli tullut lakipisteeseensä ja elämäni oli stressaavimmillaan, kamppailin myös silmärintamalla isojen ongelmien kanssa. Minulla oli jatkuvasti toistuvia migreenejä ja valohäiriöitä näkökentässä. Tuntui, että linssejä joutui tilaamaan jos jonkinlaisilla erikoisuuksilla, jotta silmäni voisivat paremmin. Nyt sairauslomani aikana olen kuitenkin saanut kokea pienen ihmeen: en olekaan tarvinnut silmälaseja ollenkaan. 

Kun tänä syksynä viimein näytti siltä, että pääsen taas palaamaan rakastamani työn pariin, halusin ensimmäiseksi tarkistuttaa näköni Silmäasemalla ja selvittää, missä mennään. Minulle tarjottiin kaupallisessa yhteistyössä optikon näöntarkastuksen yhteydessä silmänpohjakuvaus OCT-rakennekuvauksella. Rakastan kaikkea dataa, mitä terveyteen liittyen voi itsestään nykytekniikalla saada, ja tästä kuvauksesta sai juuri sitä.

OCT -rakennekuvauksessa silmiä tutkittiin niin, että asetin leuan ja otsan kiinni telineeseen, minkä jälkeen minun piti tuijottaa sinistä valoristikkoa. Ristikko ei häikäissyt, silmiini ei koskettu, ja sain räpytellä silmiäni normaalisti. Varsin helppoa siis. Kaiken kaikkiaan nopea ja kivuton tutkimus, jonka avulla silmiä pystyttiin 3D-kuvan ansiosta tarkastelemaan kerroksittain ja tarkasti. 

Optikko pystyikin heti kertomaan ilahduttavan alustavan arvionsa, että silmät vaikuttavat normaalilta. Tutkimustulokset toimitetaan kuitenkin aina myös silmälääkärin arvioitavaksi. Pari viikkoa myöhemmin sain myös lääkäriltä lausunnon: kaikki on kunnossa. Vaikka pidän itseäni optimistina, on myönnettävä että tavasin tekstiä pienen epäuskon vallassa. Oliko varmasti kaikissa papereissa minun nimeni? Olihan tuloksia varmasti tulkittu oikein? 

Ja mitä kummaa vielä itse optikon näöntarkastuksessa ilmenikään. Siinä todettiin, että näköni on jopa parantunut sairaslomani aikana! Jäljellä oli enää hieman hajataittoa, jota varten tilasimme uusia linssejä. 

Loppuunpalamisen ja sairausloman seurauksena minusta on joskus tuntunut, että odotan vain seuraavan kulman takana vaanivaa uutta hirmumyrskyä. Mutta nyt näyttää siltä, että siellä voikin odottaa entistä seesteisemmät vedet. Ja jos siellä jokin vaaniikin, niin ainakin näen sen omin silmin. Antaa tulla siis vaan. On sitä tähänkin asti kaikesta selvitty.

Maija #ruuduntakaa   

RILLIROUSKUNA PIILARIVIIDAKOSSA

RILLIROUSKUNA PIILARIVIIDAKOSSA

Tiedätkö sen tunteen, kun hiihtää pakkasladulla järven jäällä ja silmälasien linsseistä näkyy eteenpäin enää yhden sentin rinkulan verran, kun muu osa linsseistä on huurteessa? Kun viilettää lenkillä vesisateessa ja silmälaseista puuttuu pyyhkijät? Kun kuljettaa koripalloa, ohittaa vastustajan ja joutuu pysähtymään: miksikäs muutenkaan, kuin korjaamaan silmälaseja. Olen myös joutunut tunkemaan silmälasit laskettelulasien alle ja hapuilemaan kohti uima-allasta puolisokeana ilman rillejä, muistuttaen lähinnä hamsteria valokeilassa.

img_4422
Silmälasit: Fendi / Silmäasema

Tiedän jo, mitä ajattelette. Piilarit! Mikä ihana keksintö.

Nuorempana olin erittäin ahkera… tai noh, rehellisemmin sanottuna liiallinen piilolinssien käyttäjä. Aina silmälasit eivät olleet edes matkassa mukana. Jos siis iltainen polkuni hippasista venyikin pitkäksi, piilarit päätyivät johonkin epämääräiseen vesikippoon odottamaan aamua. Hyvät ihmiset, kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei näin! Tämä kaikki johti siihen, että lääkäri määräsi minut puolen vuoden piilarilakkoon.

Tällä hetkellä silmäni ovat hyvin herkät ja arat, enkä siis voi juurikaan turvautua piilareihin. Urheillessa olen joko käyttänyt urheiluun sopivia silmälaseja tai liikkunut tiedostaen, ettei näköni ole ihan skarppi. Elämästä tulee jännittävää, kun sumusilmällä kuvittelee kaukana siintävän kiven peuraksi 😉

Olen pyrkinyt kosteuttamaan silmiäni hyvin. Olen käyttänyt erilaisia nestetippoja, esim. Bepanthen Eye -silmätippoja, joita hankin yksittäispakkauksissa. Niitä on kätevä kuljettaa mukana laukussa. Pidän niitä aina mukana myös meikkipakissani asiakkaitani varten. Paukkupakkaset, siitepölyt, näyttöpäätetyöskentely, sauna, ikääntyminen ja muut arkiset asiat kuivattavat silmän pintaa ja aiheuttavat ärsytystä, joten silmätipoista on hyötyä monille. Omille silmilleni tavallisten silmätippojen kosteutus ei aina riitä ja käytän nyt geelimäisiä Systane –silmätippoja. Silmäni ovat saaneet näistä valtavasti apua, mutta apu tulee kääntöpuolen kanssa, sillä geelimäiset silmätipat samentavat näön hetkeksi. Systane –tipat eivät sovellu suoraan piilareiden kaveriksi, vaan on suositeltavaa odottaa niiden käytön jälkeen ainakin puoli tuntia ennen piilareiden päähän laittamista.

Kävin taannoin piilarisovituksessa Silmäasemalla. Silmäni ovat niin kuivat, että optikko epäili, onko piilareiden käyttö kohdallani lainkaan järkevää. Mutta ehkä muutaman tunnin annoksina, hyvin hyvin harvoin. Enpä minä niitä sen enempää tarvitsekaan.

piilarit

Silmieni haasteet ovat lukuisat: erittäin kuivat, herkät, hajataittoa, vähän likinäköä. Kokeilin kolmenlaisia piilolinssejä.

1) Biofinity Toric –linssit ovat hengittävät ja kosteat kuukausipiilolinssit, jotka sisältävät silikonihydrogeeliä, joka varmistaa silmien maksimaalisen hapensaannin. Näin ollen linssit ovat silmille terveelliset. Niillä voi myös korjata hajataittoa, joten olin näistä linsseistä varsin innoissani. Mutta oma kokemukseni ei vastannut odotuksiani: linssit tuntuivat epämukavilta, paksuilta ja näköni samealta.

2) Seuraavaksi testilistalla olivat Acuvue Oasys 1day with hydraluxe –piilolinssit. Eli kertakäyttöiset silikonihydrogeeli päivälinssit. Nämä tuntuivat silmilläni heti ihanan kosteilta ja kevyiltä. Harmillisesti näillä ei vielä voi korjata hajataittoa, emmekä saaneet voimakkuuksia osumaan. Mutta sellaiselle henkilölle kenelle näistä löytyy oikea vahvuus, suosittelen Acuvue Oasys -linssejä lämpimästi. Ne teistä, jotka miettivät piilareita, voivat nyt kokeilla niitä varsin edukkaasti. Silmäasemalla on menossa kampanja, jossa piilolinssisovitus + 10 paria sovituslinssejä = 10€. Varaa oma piilolinssisovituksesi TÄÄLTÄ

Optikko tutki jokaisten piilareitten istuvuutta ja löysi myös syyn siihen, miksi piilarit tuntuivat aina parin räpäytyksen jälkeen sameilta, oli vahvuus mikä hyvänsä. Ilmeisesti oma kyynelnesteeni on sakkainen ja samentaa piilareita. Tälle ei kuulemma voi mitään. Höh.

3) Kolmantena ja tällä erää viimeisenä testasin vielä Dailies Total 1 –monitehopiilolinssit. Nämä modernit piilolinssit on valmistettu porrastetulla vesipitoisuudella, jolloin linssin pinnan kosteus on lähellä silmän omaa kosteutta ja sen vuoksi linssit tuntuvat vain vähän silmissä. Lisäksi Dailies Total 1 linssien pinta on todella liukas, jolloin luomien räpäyttäminen on helpompaa. Näillä linsseillä uskalsin jo ulos Silmäaseman liikkeestä yhdessä optikon kanssa ja kävimme konkreettisesti pällistelemässä kuinka hyvin näen lukea esim. mainoskyltit. Optikko oli tässä vaiheessa lisännyt kaukonäköä ja tuntui, että olimme oikeilla jäljillä.

En ollut pitkään aikaan käyttänyt piilareita, joten olin jo unohtanut miten ne saa pois. Vinkkaampa teillekin, että linssien poistaminen silmästä kannattaa tehdä kuivilla (ja toki puhtailla!) sormilla, niin ne irtoavat helpommin.

Testasin noita Dailies Total 1 –linssejä vielä uuden vuoden vietossa. Rakettipelkoisena oli kiva laittaa suojalasit päähän ilman esteitä. Lähinäkö ei aivan toiminut, joten vahvuuksia testaillaan vielä eri yhdistelmillä optikon kanssa. Hän suositteli kokeilemaan myös piilolinssiä vain johtavaan (minulla oikeaan) silmään. Eli testaus jatkukoon 🙂 Mutta toivoa on, tässäkin asiassa.

Maija #ruuduntakaa

* Tämä teksti on tehty yhteistyössä Silmäaseman kanssa.

** Artikkelikuvan valokuvaaja / Ilkka Vuorinen, meikki ja hiukset / Sanna Manninen