SHOPPAA KUNNES DROPPAAT, VAI MITEN SE MENI?

Alennusmyyntien ruuhkat ja kyynärpäätekniikka alelaarilla. Pitkät kassajonot, jotka saavat hien pintaan. Hiukan huvittava tuskastuneiden miesten parkki sovituskoppien edessä. Painavat kantamukset erikokoisissa ja -muotoisissa muovi- ja paperikasseissa, jotka raahataan julkisilla kulkuneuvoilla kotiin asti. Tai vaihtoehtoisesti järkyttävän kalliiksi nousevat parkkimaksut, jotka nielevät ne pennit jotka onnistui säästämään ”aleissa.” Kuulostaako ihanalta? Ei minustakaan.

Pari vuotta sitten mieheni lähdettyä yövuoroon ja saatuani lapsemme nukkumaan, laskeutui hiljaisuus kotimme ylle. Käsissäni oli harvinainen ja arvokas hetki omaa aikaa. Läppäri oli auki ja selailin ensin viattomasti eri vaateliikkeiden nettisivuja. Ostoskoriin päätyi yksi tuote: pitkälle ihmiselle suunniteltu body. Enää ei tarvitse työnnellä paitaa takaisin hameen vyötärön alle, mutta ei myöskään tarvitse alapään huutaa hallelujaa liian lyhyeksi suunnitellun selän mitan vuoksi ;)) Bodyn kaveriksi löytyi samasta kaupasta vielä ihana täyspitkä mekko. Ja toisesta liikkeestä kolmas hankinta. Yhtäkkiä kaikki maailman kauneimmat vaatteet olivat vain yhden klikkauksen (ja luottokorttinumeron näpyttelyn) päässä. Jäin innostuneena odottamaan vaatteiden saapumista. Ja mikä hykertävän kiva tunne oli sen jälkeen saada postipaketti kotiin. Kuin olisi joulu!

Tässä kuvina muutamia nettilöytöjäni:

  • Desigualin urheiluasu
  • Asosilta hankittu musta body
  • R.I.P. diet -paita, johon en kyllästy ikinä 🙂

Valistuneena nettishoppailijana maksan nykyään merkkivaatteista ruotsalaisen ketjuliikkeen hintoja. Osasyy tähän on se, että joku maksaa minulle shoppailusta. Olen viimeisen vuoden ajan ostanut esimerkiksi jalkalampun ja maton Ellokselta, vaatteita Zalandosta, varannut hotellin Booking.comista, hankkinut leluja lapsillemme Lekmeristä ja tilannut valokuvia ja personoituja joulukortteja Smartphotosta. Sillä seurauksella, että minulle on maksettu yli 250€ riihikuivaa rahaa tililleni. Olen nimittäin klikannut nettikauppojen verkkosivuille aina Bonusway -palvelun kautta TÄÄLTÄ. Bonusway maksaa jokaisesta ostoksesta tietyn prosenttimäärän takaisin. Mielestäni tämä on aika uskomatonta.

Bonusway toimii kuten S-etukortti, Plussakortti tai mikä tahansa etukortti. Ainoa ero on, että ostoksia voi tehdä samalla etukortilla yli 800 nettikaupassa. Bonuswayn asiakkaana saa myös muita tarjouksia ja etuja, joita ei tarjota muille nettishoppailijoille. Ensimmäisestä ostoksesta Bonusway tarjoaa heti 10 euron alennuksen. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Niin minäkin ensin ajattelin, mutta reilun vuoden Bonuswayta testattuani totean, että ainakaan vielä en ole löytänyt yhtään porsaanreikää.

Mieheni on säästeliäs ja häntä välillä hävettää, kun postimiehet moikkaavat kadulla tai huikkaavat ohi ajaessaan jättäneensä paketin tutun kukkaruukun taakse. Hän ei tilaile netistä mitään, mutta vaivihkaa olen kuullut mieheni suusta kysymyksiä kuten: ”Löytyisikö sieltä hyvät uudet farkut / aurinkolasit / miesten puku / nappikset…” Mitä milloinkin. Ja tyytyväisenä hän hykertelee kun paketti saapuu ja sovitusrumban saa hoitaa omaan tahtiin ilman jonoja, parkkimaksuja tai kiirettä.

Häpeäkseni mainittakoon, että olen kuullut pari kertaa lastemme leikkivän ”paketin palauttamista.” Leikissään he pohtivat, viedäänkö paketti Siwaan vai Valintataloon 😉 Ainahan ostokset eivät ole täysiä kymppejä. Mutta eivät ne ole sitä joka kerta tavallisesta kaupastakaan ostettuina. Nettikauppojen nykykäytännöt tuotteiden vaihtoon tai palautukseen liittyen ovat sentään varsin mutkattomia. Ei siis hätää, jos yöllinen shoppailuklikkaus onkin silloin tällöin huti.

Tässä kuvina lisää nettilöytöjäni:

  • Lastemme Ticket to Heaven -toppapuvut
  • Haglöfsin pinkki haalari, joka on muuten superkätevä leikkiessä lasten kanssa säällä kuin säällä ulkona.

Ymmärrän, että ekologisesta tai KonMari –näkökulmasta katsottuna shoppailuintoni voi jotakuta ahdistaa. Useimmiten ostan kyllä tarpeeseen ja olen tullut yhä kriittisemmäksi sen suhteen, mitä ja mistä ostan. Kun jotain on kuitenkin pakko päälleen laittaa, on tarkoin valittu, laadukas ja kestävä vaate paras valinta.

Fiksuja shoppailuhetkiä teille rakkaat lukijat!

Maija #ruuduntakaa

RUUTUVISA: MITÄ PUET KASVOILLESI TÄNÄ KESÄNÄ?

Joidenkin pöytälaatikot pursuavat runoja, toisten kerran käytettyjä kynsilakkapulloja tai salaisia keksikätköjä. Olen luonteeltani vähän oravankaltainen ”hilloaja”. Omaan pöytälaatikkooni tiensä ovatkin löytäneet nuo kaikki edellä mainitut asiat, mutta myös poikkeuksellisen monet erilaiset pokat. Miehiin iskee kuulemma kesäisin autokuume, mutta minuun on tänäkin keväänä iskenyt silmälasikuume.

No mitä pöytälaatikkoni sitten jo nykyisellään kätkee sisäänsä? Löytyy MaxMaran juhlaprillit titaanisangoilla ja timanteilla, kepeät Tommy Hilfigerin sporttilasit, joilla taittuu juoksulenkki jos toinenkin, Fendin mustat paksut sihteerisangat BlueControl –linsseillä ja Wescin yksinkertaiset pilottisangat, jotka ovat muodikkaat joka tilanteen silmälasit. Hommat ovat aina hanskassa, mutta hanskat joskus hukassa. Varmaa on kuitenkin se, että silmälasiasiat ovat minulla kunnossa.

Vaikka voi vaikuttaa siltä, etten tarvitse lisää laseja, huomasin käveleväni silmälasiliikkeen ohi ja pälyileväni salaa ikkunan takaa uusien muotikehyksien rivejä. Koska kyseessä oli lemppariliikkeeni Järvenpään Silmäasema, ajattelin piipahtaa sisällä ja tutkia, millaisia ovat trendikkäimmät ruudut juuri nyt.  

Jo pari vuotta olen etsinyt täydellisiä valkoisia silmälaseja. Ja kuinka ollakaan: lopultakin ne ovat muotia! Valikoima on siis laajentunut ja löysin juuri sopivat. Yleisesti voi sanoa, että silmälasikehysten vaaleus, läpikuultavuus, havannan sävyt ja kulta ovat nyt kuuminta hottia.

Menin muuten liikkeeseen vahingossa jo valmiiksi trendikkäänä Carreran läpikuultavissa, pyöreissä sangoissa, sillä pyöreät unisex-mallit niin muovisina kuin metallisinakin ovat edelleen muodissa. Kutsun näitä laseja halilaseiksi, koska ne luovat mielestäni nallemaisen kotityylin. Yhdistettynä kukkakuosiin ne synnyttävät mielestäni hauskan ja muodikkaan retrofiiliksen.

161004-MV-692
Silmälasit: Carrera, Silmäasema Valokuvaaja: Ilkka Vuorinen Meikki ja hiukset: Sanna Manninen

Pyöreiden kakkuloiden rinnalla trendeissä kulkevat myös naiselliset pisaramuodot ja kissamaiset kehykset. Mutta jos pitää enemmän kulmikkaasta, niitäkin löytyy. Testasin esimerkiksi Versacen kehystä 1243. Toinen esimerkki on Dolce&Gabbanan malli 3273, jota saa kauniissa havannan ja vaalean beigen yhdistelmässä.

Nyt kun Suomen superkylmä kevät on ehkä taittumassa kesäksi, tarvitaan myös aurinkolaseja. Tämän kesän aurinkolasimuoti ottaa vahvoja vaikutteita 70-, 80- ja 90-luvuilta niin muotojen kuin värienkin puolesta. Aika kattaus! Tarjolla on ylisuuria Woodstock -henkisiä malleja ja toisaalta pyöreät panto-muodot ovat edelleen hyvin suosittuja. Pyöreään muotoon saatetaan yhdistää pilottimalleista tuttu tuplaripaisuus. Naiselliset kissamaiset mallit ja pilottilasit pitävät pintansa kaudesta toiseen.

Musta ja eri havannan sävyt hallitsevat sesongin 2017 aurinkolasikehysten värimaailmaa. Myös kevään trendiväri roosa näkyy vahvasti aurinkolaseissa. Metallin sävyistä kulta on ehdoton numero yksi. Jos haluaa valita perinteisemmän väriset kehykset, niitä voi piristää värikkäillä linsseillä tai peilipinnoilla. Linsseissä näkyy edelleen paljon liukuvärejä. Linssien väritys voi olla hyvinkin vaalea, jolloin ne toimivat parhaiten lähinnä asusteena. Itse ihastuin valtavasti McQ:n kultaisiin pyöreisiin silmälasikehyksiin, enkä saanut niiltä mielenrauhaa! Päätinkin muuntaa kultaiset kehykset aurinkolaseiksi ja valitsin niihin ruusukullan väriset peililinssit. Jos joskus kyllästyn näihin erikoislinsseihin, on lasit helppo muuttaa takaisin tavallisiksi silmälaseiksi.

Piipahtaessani Silmäasemalla ainoa ongelmani oli liian ammattitaitoinen lempparimyyjäni Johanna, joka kantoi eteeni toinen toistaan hienompia laseja. Hänellä on ihmeellinen taito valita satojen kehysten joukosta aina juuri ne, jotka sopivat minun kasvoilleni ja persoonalleni parhaiten. Jos budjettini olisi rajaton, olisin hankkinut ainakin neljät silmälasit ja kolmet aurinkolasit. Mutta silloin pöytälaatikossa ei enää olisi ollut tilaa, joten kohtuus kaikessa 😉

Mitä sinä muuten hankkisit, jos saisit 200 euroa shoppailurahaa Silmäasemalle? Vastaamalla kysymykseen blogin kommenttikentässä tai Ruudun takaa –facebookissa voit voittaa itsellesi 200 euron lahjakortin Silmäasemalle! Siispä kipin kapin kommentoimaan!

Iloiset terkut Ruudun takaa,

Maija

 

Silmäasemalla kuvatut valokuvat, meikki ja hiukset: Kirsi Maijala

VOIKO IHANAMMIN PÄIVÄ ENÄÄ ALKAA

Klo 5:35 herätyskelloni soi. Painan sen pois ja torkahdan.

Klo 5:40 kello soi uudestaan.

Klo 5:45 puhelimen piipitys voittaa. Nousen ylös ja raahaudun pimeässä kohti kylppäriä. Muu perhe nukkuu vielä ja nappaan itselleni pienen oman hetken. Yleensä se on vaikkapa kolme minuuttia Candy Crush -peliä. Ihana, autuas, sopivan turha tuokio. Kodinhoitohuoneen pöydällä odottavat edellisenä päivänä valitsemani työvaatteet. Pukeudun, siistin ulkomuotoni ja lähden herättelemään lapsosia.

Klo 6:20 meillä on jo täysi tohina päällä. Kaksosten kanssa on tullut opeteltua hyvin kaavamaiset aamurutiinit. Ensin vessaan ja sitten vaatteet päälle. Kannan lapset rahille istumaan vierekkäin. Silittelen vähän. Avaan telkkarin ja kaksi hassua sirisilmäistä, uneliasta zombieta katselee piirrettyjä. Niin söpöjä, mutta alttiita räjähtämään kuin pommit. On toimittava juuri niin kuin eilenkin. Ja sitä edellisenä päivänä. Ei virheliikkeitä. Ei kiireen tuntua. Illuusio ihanasta aurinkoisesta aamusta ja uuden päivän onnesta, vaikka ulkona on pilkkopimeää ja päässäni jyskyttää: ”kiire, kiire, kiire!” Itseänikin väsyttää aivan tolkuttomasti, mutta ääneni pysyy rauhallisena leperrellessäni lapsille tuttua mantraa. Pestääs hampaat. Tulkaas ottamaan aamupalaa. Nyt laitetaan telkkari kiinni. Mieheni vastuulla on koiran ulkoilutus sillä aikaa, kun letitän tyttäremme hiuksiin lettikirjan letin, annan astmalääkkeet pojallemme ja vitamiinit molemmille. Lapset kuulemma tykkäävät rutiineista. Onneksi, sillä niitä meillä riittää.

Klo 6:50 olemme matkalla päiväkotiin. Autossa pauhaa Titi-nalle tai Suomipop. Lapsemme ovat epäsäännöllisten työvuorojemme takia vuoropäiväkodissa. Se ei sijaitse kätevästi toisella puolella katua kodistamme, mutta tarha-aikojen joustavuus menee arkemme sujuvuuden kannalta niin korkealle tärkeysjärjestyksessä, ettei noin kahdeksan kilometrin tarhamatka tunnu missään.

Klo 7:10 nökötämme mieheni kanssa liikennevaloissa ja odotamme kuumeisesti valon vaihtumista. Ehdimmekö klo 7:17 starttaavaan junaan? Mielestäni ilman muuta. 7 minuutissa ehtii vaikka mitä! Mieheni mielestä meidän olisi hyvä olla jo tässä vaiheessa asemalla. Minä inhoan junan odottamista kylmässä viimassa, se on hukkaan heitettyä aikaa. Mieheni inhoaa kiireen tuntua.

Klo 7:17 juna saapuu. Asetumme penkkeihin, laitamme luurit korville ja uppoudumme molemmat Netflixiin lempisarjojemme pariin. Tämä on aamun ihanin hetki. Mieheni saattaa pitää minua kädestä kiinni. Tai jos istumme vastakkain, hän saattaa töytäistä jalkaani jalallaan ja vilkaista minuun silmät täynnä hymyä.

Klo 7:42 juna saapuu Pasilaan ja tiemme erkanevat. Kerron rakastavani ja pussaan. Lähden luurit korvilla (Haloo Helsinki! pauhaten) kävelemään kohti työpaikkaani.

Klo 16:41 junani saapuu takaisin Järvenpäähän. Minun pitäisi olla hakemassa lapsia tarhasta ennen viittä. Yksikin ylimääräinen minuutti ja tarhapäivän maksu tuplaantuu. Niin paljon kuin VR:ää parjataankin, pakko sanoa, että olen ollut tarhasta myöhässä VR:n takia vain kahdesti 2,5 vuoden aikana. Ei huono.

Jos on kyseessä lastemme harrastuspäivä, koiramme on yleensä minulla töissä mukana. Kun tiputan lapset treeneihin, menen itse koiran kanssa treenien ajaksi lenkille. Se on oikeastaan uusi keksintö, koska vasta nyt lapsemme ovat siinä iässä, että heidät ylipäänsä uskaltaa jättää harrastukseen ilman käytävävalvontaa ja toki järjestely on mahdollista vain lemmikkimyönteisen työpaikan ansiosta. Tämä keksintö on poistanut kireyden tunteen illoilta. Ensinnäkään koiramme ei tarvitse olla ylipitkää päivää yksin kotona. Ja toiseksi minäkin saan liikuntaa.

Haastetta aiheuttavat harrastusten alkamisajat, esimerkiksi varttia yli viisi. Kun pääsen hakemaan lapsia tarhasta viideltä, saan käyttää kaikki supernaisen taitoni, jotta lapset on ruokittu, vessatettu ja vaatteet vaihdettu ennen kuin harrastus alkaa. Harrastukset kun toki eivät sijaitse tarhan tiloissa, vaan muutaman kilometrin päässä. Viisaudessamme olemme onneksi mieheni kanssa olleet aika tiukkoja lasten harrastusten määrästä: 1-2 kertaa viikossa riittää. Mitään ei vielä 4-5 -vuotiaana tarvitse tehdä pakonomaisesti, väkisin tai vapaudesta kärsien. Viikonloppuharrastuksia ei ole annettu edes vaihtoehdoksi. Välillä kalenteriin on raivattava tilaa ei millekään.

Klo 19:30 kotiudumme harrastuksista. Kylpy, iltapala, hammaspyykki, kirjan luku ja laulu. Nyt kello on yhdeksän. Jos haluaisin harrastaa jotain muuta kuin koiran lenkitystä, tämä olisi oikea hetki kaivaa sukset jalkaan ja lähteä ladulle otsalamppu päässä hiihtelemään. Ei houkuttele. Keitän kupin teetä, katson pari Emmerdalea ja painelen pehkuihin. Seitsemän tunnin päästä ralli alkaa alusta.

Mieheni harrastaa jalkapalloa, golfia ja sulkista. Toisinaan hän juoksee portaita ylös alas ystävänsä kanssa. Hänen mielestään harrastuksille löytyy aikaa jos haluaa. Olen ollut vakaasti eri mieltä. Mutta miehenihän elää samassa taloudessa, samaa arkea ja lukujärjestystä kanssani. Ehkä tässä on siis peiliin katsomisen paikka. Tammikuun kunniaksi otinkin itseäni niskasta kiinni ja raivasin tilaa oman kuntoni ylläpitämiseksi. Silloin keksin lenkit lasten harrastusten ajaksi. Tämä on muutos numero yksi, ja erinomainen sellainen.

Pyhitän yleensä viikonloput perheelle ja näen ystäviäni ani harvoin. Mutta onko oikeasti joltain pois, jos käyn hiihtämässä sillä välin kun mieheni on ruokakaupassa lastemme kanssa? Ei. Kokeilin tätä pari viikkoa sitten ja se oli huikean ihanaa. Lopputuloksena olin tavallista virkeämpi ja puheliaampi. Meillä on myös erinomaiset tukiverkostot. Voisinko silloin tällöin vaivata äitiäni niin, että hän hakisi lapsemme tarhasta viideltä ja minä menisinkin työpäivän jälkeen purkamaan päivän tapahtumia uimahallille ja hakisinkin lapset kotiin vasta seitsemältä? Tätä kokeilin myös ja lopputuloksena oli virkeä äiti ja onnelliset mummin ja vaarin hemmottelemat lapset. Winwin.

Olen kova syyllistämään itseäni ja potemaan huonoa omaatuntoa kaikesta, mikä tuottaa itselleni itsekkäästi hyvää oloa. Mutta olen unohtanut sen, miten paljon parempi ihminen minusta lenkkipolulla tulee. Saan uusia ideoita ja olen kärsivällisempi. Olen enemmän läsnä kotona eikä minua kiukuta. Unohtamattakaan makeita unia.

Omasta kunnosta ja jaksamisesta huolta pitäminen ei siis ole mikään turhake, joka kannattaa ensimmäisenä uhrata kiireen alttarilla. Aionkin myös jatkossa panostaa omaan aikaan ja harrastuksiin. Sain Silmäasemalta Tommy Hilfigerin urheiluun soveltuvat kehykset. Ne ovat todella kevyet, eivätkä siis paina tai purista kasvojani mistään kohtaa millään tavalla. Lisäksi niiden sangat taipuvat korvien taakse hieman normaalia pidemmälle, mikä takaa kehysten hyvän istuvuuden. Tykkään näiden kehysten vängästä värityksestä. Ne ovat ylhäältä mattavioletit ja alhaalta lähes raamittomat. Kuitenkin jos katsoo tarkkaan, huomaa, että linssiä ympäröi kirkas sininen ”rautalanka”. En rakastunut näihin laseihin päätä pahkaa ensisilmäyksellä ja ajattelin käyttäväni niitä vain urheillessa. Mutta hassusti ajan saatossa näistä on tullut yhdet ehdottomat lempparini. Yksi syy on kepeys, sillä kärsin migreeneistä, jolloin kaikki ylimääräinen (jopa korvikset) voi laukaista kohtauksen. Linssit ovat myös melko leveät, joten koen näkökentän näissä kehyksissä mukavan laajaksi. Ja koska ne pysyvät hyvin paikallaan, meikkikin säilyy siistinä koko pitkän työpäivän.

161004-mv-373mid
Valokuvaaja: Ilkka Vuorinen Meikki ja hiukset: Sanna Manninen Silmälasit: Tommy Hilfiger / Silmäasema

Lasten silmälasihyllyissä olen nähnyt silikonisia sankoja, jotka menevät lähes korvien ympäri. Sellaiset pysyvät päässä hyvin rajummissakin leikeissä. Sellaiset sangat myös joustavat, joten ne pysyvät ehjinäkin paremmin. Tällaisia kehyksiä toivoisin enemmän myös aikuisten markkinoille. Kuten myös värejä. Toki värejä on nähtävillä jo rohkeammin aikuistenkin laseissa (enkä puhu nyt ainoastaan Mikko Alatalon sinisestä), mutta jos silmälasihyllyiltä etsii urheiluun sopivia kehyksiä, ne ovat usein titaanisia, harmaita, ruskeita tai mustia. Treenivaatteissakin ihana persikka tai kirkas smaragdinvihreä piristävät: miksi eivät myös urheilukehyksissä.

Mieheni on ehkä oikeassa: harrastamiseen löytyy aina mahdollisuus, jos tahtotilaa on riittävästi. Ja onpa tilanne silmien kanssa millainen hyvänsä, ratkaisu löytyy kyllä ja urheilemaan pääsee joko silmälasien kanssa, ilman tai piilareilla varustettuna. Te tutut, jotka ihmettelette miksen moikkaa lenkkipolulla: se johtuu siitä, että joskus lasit ovat jääneet kotiin ja näkö tekee tepposia. Mutta ei kai sekään niin vakavaa ole 🙂

Tästä klikkaamalla näet vielä videolta vinkit vänkään tukkatyyliin, joka sopii hienosti vaikka lenkille (ja sieltä terassille, kunhan kesään saakka päästään). 😉

Arkisin sporttiterkuin,

Maija #ruuduntakaa

Artikkelikuvan valokuvaaja: Ilkka Vuorinen / Meikki ja hiukset: Sanna Manninen / Silmälasit: Tommy Hilfiger, Silmäasema

KAHDET LASIT YKSIEN HINNALLA

Ruudun takaa –blogin yhteistyökumppani on Silmäasema. Yhteistyö ei määrittele tekstien sisältöä, mutta tarjoaa kirjoittajalle valikoiman silmälaseja ja silmien terveyteen liittyviä etuja. Kehuja saavat vain ne tuotteet, joista kirjoittaja kokee oikeasti hyötyvänsä. Maija #ruuduntakaa kertoo aiheistaan rehellisesti sekä suoraan sydämestä. Silmäasema on antanut vapaat kädet vakavienkin aiheiden käsittelyyn.

Silmäasemalla on lokakuun ajan Tuplakampanja: ostaessasi silmälasit, saat toiset silmälasit kaupan päälle, itsellesi tai kaverillesi! Videolta näet kaksi tyyliä Ruudun takaa.

Silmäaseman Tuplakampanjaan pääset tästä klikkaamalla.