RUUTUVISA: MITÄ PUET KASVOILLESI TÄNÄ KESÄNÄ?

Joidenkin pöytälaatikot pursuavat runoja, toisten kerran käytettyjä kynsilakkapulloja tai salaisia keksikätköjä. Olen luonteeltani vähän oravankaltainen ”hilloaja”. Omaan pöytälaatikkooni tiensä ovatkin löytäneet nuo kaikki edellä mainitut asiat, mutta myös poikkeuksellisen monet erilaiset pokat. Miehiin iskee kuulemma kesäisin autokuume, mutta minuun on tänäkin keväänä iskenyt silmälasikuume.

No mitä pöytälaatikkoni sitten jo nykyisellään kätkee sisäänsä? Löytyy MaxMaran juhlaprillit titaanisangoilla ja timanteilla, kepeät Tommy Hilfigerin sporttilasit, joilla taittuu juoksulenkki jos toinenkin, Fendin mustat paksut sihteerisangat BlueControl –linsseillä ja Wescin yksinkertaiset pilottisangat, jotka ovat muodikkaat joka tilanteen silmälasit. Hommat ovat aina hanskassa, mutta hanskat joskus hukassa. Varmaa on kuitenkin se, että silmälasiasiat ovat minulla kunnossa.

Vaikka voi vaikuttaa siltä, etten tarvitse lisää laseja, huomasin käveleväni silmälasiliikkeen ohi ja pälyileväni salaa ikkunan takaa uusien muotikehyksien rivejä. Koska kyseessä oli lemppariliikkeeni Järvenpään Silmäasema, ajattelin piipahtaa sisällä ja tutkia, millaisia ovat trendikkäimmät ruudut juuri nyt.  

Jo pari vuotta olen etsinyt täydellisiä valkoisia silmälaseja. Ja kuinka ollakaan: lopultakin ne ovat muotia! Valikoima on siis laajentunut ja löysin juuri sopivat. Yleisesti voi sanoa, että silmälasikehysten vaaleus, läpikuultavuus, havannan sävyt ja kulta ovat nyt kuuminta hottia.

Menin muuten liikkeeseen vahingossa jo valmiiksi trendikkäänä Carreran läpikuultavissa, pyöreissä sangoissa, sillä pyöreät unisex-mallit niin muovisina kuin metallisinakin ovat edelleen muodissa. Kutsun näitä laseja halilaseiksi, koska ne luovat mielestäni nallemaisen kotityylin. Yhdistettynä kukkakuosiin ne synnyttävät mielestäni hauskan ja muodikkaan retrofiiliksen.

161004-MV-692
Silmälasit: Carrera, Silmäasema Valokuvaaja: Ilkka Vuorinen Meikki ja hiukset: Sanna Manninen

Pyöreiden kakkuloiden rinnalla trendeissä kulkevat myös naiselliset pisaramuodot ja kissamaiset kehykset. Mutta jos pitää enemmän kulmikkaasta, niitäkin löytyy. Testasin esimerkiksi Versacen kehystä 1243. Toinen esimerkki on Dolce&Gabbanan malli 3273, jota saa kauniissa havannan ja vaalean beigen yhdistelmässä.

Nyt kun Suomen superkylmä kevät on ehkä taittumassa kesäksi, tarvitaan myös aurinkolaseja. Tämän kesän aurinkolasimuoti ottaa vahvoja vaikutteita 70-, 80- ja 90-luvuilta niin muotojen kuin värienkin puolesta. Aika kattaus! Tarjolla on ylisuuria Woodstock -henkisiä malleja ja toisaalta pyöreät panto-muodot ovat edelleen hyvin suosittuja. Pyöreään muotoon saatetaan yhdistää pilottimalleista tuttu tuplaripaisuus. Naiselliset kissamaiset mallit ja pilottilasit pitävät pintansa kaudesta toiseen.

Musta ja eri havannan sävyt hallitsevat sesongin 2017 aurinkolasikehysten värimaailmaa. Myös kevään trendiväri roosa näkyy vahvasti aurinkolaseissa. Metallin sävyistä kulta on ehdoton numero yksi. Jos haluaa valita perinteisemmän väriset kehykset, niitä voi piristää värikkäillä linsseillä tai peilipinnoilla. Linsseissä näkyy edelleen paljon liukuvärejä. Linssien väritys voi olla hyvinkin vaalea, jolloin ne toimivat parhaiten lähinnä asusteena. Itse ihastuin valtavasti McQ:n kultaisiin pyöreisiin silmälasikehyksiin, enkä saanut niiltä mielenrauhaa! Päätinkin muuntaa kultaiset kehykset aurinkolaseiksi ja valitsin niihin ruusukullan väriset peililinssit. Jos joskus kyllästyn näihin erikoislinsseihin, on lasit helppo muuttaa takaisin tavallisiksi silmälaseiksi.

Piipahtaessani Silmäasemalla ainoa ongelmani oli liian ammattitaitoinen lempparimyyjäni Johanna, joka kantoi eteeni toinen toistaan hienompia laseja. Hänellä on ihmeellinen taito valita satojen kehysten joukosta aina juuri ne, jotka sopivat minun kasvoilleni ja persoonalleni parhaiten. Jos budjettini olisi rajaton, olisin hankkinut ainakin neljät silmälasit ja kolmet aurinkolasit. Mutta silloin pöytälaatikossa ei enää olisi ollut tilaa, joten kohtuus kaikessa 😉

Mitä sinä muuten hankkisit, jos saisit 200 euroa shoppailurahaa Silmäasemalle? Vastaamalla kysymykseen blogin kommenttikentässä tai Ruudun takaa –facebookissa voit voittaa itsellesi 200 euron lahjakortin Silmäasemalle! Siispä kipin kapin kommentoimaan!

Iloiset terkut Ruudun takaa,

Maija

 

Silmäasemalla kuvatut valokuvat, meikki ja hiukset: Kirsi Maijala

KYMMENEN TAPAA TAISTELLA MIGREENIÄ VASTAAN

Siristän silmiäni ja koitan saada selvää opettajan liitutaululle kirjoittamasta tekstistä. Ei onnistu. Sahalaitaiset kuviot täyttävät näkökenttäni. Alkaa oksettaa. Päätä jyskyttää niin, etten oikein edes kuule. Hikoiluttaa. Opettajani huomaa, ettei kaikki ole kunnossa ja saattaa minut koulun terkkarille. Olen yhdeksänvuotias ja minulla todetaan elämäni ensimmäinen migreenikohtaus. Saan käskyn lähteä kotiin lepäämään.

Migreeni on ollut valitettava seuralaiseni aina tuosta päivästä lähtien. Välillä se on vieraillut säännöllisemmin, joskus harvemmin. Vuosien varrella olen keksinyt useita keinoja joilla yrittää ehkäistä migreenin alkamista tai ainakin helpottaa sen oireita. En ole lääkäri enkä millään tasolla terveydenalan ammattilainen. Tämä postaus ei siis ole tieteellisesti todistettua faktaa, vaan perustuu kokemuksiini migreenin selättämiseksi.

Valokuvaaja: Ilkka Vuorinen Meikki ja hiukset: Sanna Manninen Silmälasit: Wesc, Silmäasema
  1. KEVEYS: Olen huomannut, että pahimmillaan jopa liian korkea paidan kaulus voi laukaista migreenin. Suosittelen välttämään kaikkea ylimääräistä pään alueella ja käyttämään kevyitä silmälaseja ja koruja. Mikään ei saa hangata, painaa tai ärsyttää. Kun ostat silmälasit, ne säädetään sopiviksi ostotilanteessa. Jos kuitenkin kotona huomaat, ettei säätö osunutkaan nappiin, tai sangat löystyvät käytössä, käy korjaamassa tilanne silmälasiliikkeessä. Se on pieni vaiva heille, mutta suuri ilo Sinulle.
  2. PAINAMATTOMUUS: Odotatko ihanien juhlien alkamista kampaajan tuolissa? Muistathan sanoa kampaajalle, jos joku pinneistä painaa päänahkaasi. Jos se sattuu kampausta laitettaessa, pinnin paine ei taatusti helpota illan mittaan. Ole tarkka myös irtoripsien kanssa. Esimerkiksi alaripsiin tarttunut ripsiliima aiheuttaa helposti roskan tunteen silmiin. Pian vuotavien silmien lisäksi saat kaupan päälle migreenin. Valitse myös sellaiset ripset, jotka eivät häiritse näkökenttääsi. Muutoin muita näkökentän ärsykkeitä saattaa pian säestää migreenin ensimerkki sahalaita ja hyvät juhlat menevät hukkaan.
  3. VOICE MASSAGE: Olen löytänyt taivaallisen pään alueen rentouttajan, voice massagen eli äänihieronnan. Moni voisi luulla sitä laulajille yksinomaan tarkoitetuksi hoidoksi, mutta itse olen saanut siitä valtavasti apua juuri migreeneihin. Voice massage rentouttaa ja tasapainottaa hengitykseen, äänentuottoon ja purentaan osallistuvia lihasryhmiä. Jotkut kokevat hoidon kivuliaaksi, mutta itse saan suurta nautintoa siitä, miten paljon hoito minua auttaa.
  4. VETREYS: Tämä on perusasiaa, mutta sitäkin tärkeämpää! Säännöllinen keppijumppa ja venyttelyt auttavat niskaa pysymään vetreänä, ettei migreenejä aiheutuisi ainakaan lihasjumien takia. Myös niskan lihasten vahvistamisesta on apua. Hyviä jumppaohjeita ja fysioterapeuttien vinkkejä saat esim. mtv.fi/duunikunto –sivulta. Duunikunto on tv-sarja, jota parhaillani saan tuottaa Maikkarin torstaiaamuihin.
  5. ERGONOMIA: Istuin sitten satulapenkissä tai Terttu-terveystuolissa, olen nopeasti kuin spagettikerä. Työhön keskittyessä hyvä ryhti unohtuu. Konttorilta kotiin suuntaa usein Notredamen kellonsoittaja ja lapaluiden alta kiristää. Siksi meillä on kotona sähköpöytä, jonka korkeutta voi säädellä niin, että myös seisomatyö onnistuu. Näin hyvä työasento syntyy kuin vahingossa. Huolehdi siis ergonomiasta ja muista taukojumpat!
  6. ERIKOISLINSSIT: Olen aikaisemmin ostanut silmälaseihini ihan tavallisia edullisia linssejä. Tämän blogin myötä sain yhteistyökumppaniltani Silmäasemalta BlueControl –linssit ja nyt en enää muita haluaisikaan. BlueControl on pinnoite, joka vähentää digitaalisilta näytöiltä heijastuvan sinisen valon vaikutuksia. Sininen valo aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä, väsymystä ja unettomuutta. Olen huomannut eron näyttöpäätteen ääressä vietettyjen työpäivien aikana selkeästi. Jos käytän tavallisia linssejä koko työpäivän, voin kotiin päästyäni painella suoraan pimeään huoneeseen migreenin kaveriksi. Jos minulla sen sijaan on ollut BlueControl –lasit päässä, voin kotiin päästyäni erittäin hyvin ja pystyn vaikka pelaamaan lautapelejä lastemme kanssa ilman mitään ongelmaa. Itse nukahdan ja nukun yleensä ongelmitta, mutta BlueControlista on apua myös heikkounisille, koska linssit estävät sinisen valon piristävää ominaisuutta. BlueControl –linsseillä ei muuten tarvitse pelätä näyttävänsä Mikko Alatalolta 😉 Linssit ovat kirkkaat ja ainoastaan niiden heijastus on sinisävyinen. Se ei ainakaan itseäni ole haitannut mitenkään.
  7. RAVINTOLISÄT: Jouduin vielä viime vuoden puolella syömään paljon Buranaa ja Panadolia. Kälyni hälytyskellot soivat ennen omiani ja hän komensi minut kokeilemaan yhtenä ratkaisuna magnesiumtabletteja, jotta apu migreeniin saataisiin muualta kuin lääkkeistä. Samaan aikaan magnesiumin kanssa aloin käyttämään säännöllisesti myös FitLine Activizea, jonka mahdollisista avuista migreeneihin olen lukenut. En tiedä onko yhteensattumaa, mutta viiden viikoittaisen migreenin sijaan minulla ei ole ollut ainuttakaan migreeniä tämän vuoden puolella ja elämme nyt sentään jo toukokuuta.
  8. RUOKA: Olen aina syönyt vähän miten sattuu ja mitä sattuu. Ja niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, migreeniä sairastavan (kuten toki kaikkien muidenkin) kannattaisi syödä säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti. Mitä enemmän vedän napaani sokeria, sitä varmemmin migreeni ryntää kaveriksi. Ja jos satun skippaamaan töissä lounaan, pääni alkaa jyskyttämään viimeistään iltapäivällä. Ja sekös kaduttaa.
  9. VALAISTUS: Valaisun pitää olla juuri sopiva, jotta ei joudu pinnistelemään nähdäkseen, mutta toisaalta valo ei saa osoittaa myöskään suoraan silmiin. Jos joudun istumaan päivän spottivalon tuijotuksessa, laukaisee se lähes takuuvarmasti migreenin. Kotona meillä on himmennin kaikissa katkasijoissa ja oikeastaan valot ovat kirkkaimmillaan vain silloin, kun laitan ruokaa tai askartelen. Muulloin ollaan hämärähyssyssä 😊
  10. AURINKOLASIT: Oli kyseessä sitten kirkas talvihanki tai kesäauringossa välkkyvä meri, taikasana ovat hyvät aurinkolasit. Vaikka päänsärky olisi jo alkanut orastamaan, parhaassa tapauksessa aurinkolasit onnistuvat vielä pelastamaan päivän.

    Valokuvaaja: Ilkka Vuorinen Aurinkolasit: Silmäasema

Ja jos kaikki nämä kymmenen kikkaa pettävät tai jäävät tekemättä, niin viimeinen apu ovat pimennysverhot. Se, että saa makkarin pilkkopimeäksi ja voi kömpiä ”luolaansa” parantelemaan oloaan, on iso asia migreenistä kärsivälle. Joskus jo vartin torkut pimeässä taittavat migreenin terävimmän kärjen ja helpottavat oloa kummasti.

Miten sinä taistelet migreeniä vastaan? Kerro vinkkisi, sillä haluan nauttia kesän aurinkoisista päivistä ilman sahalaitoja!

Maija #ruuduntakaa      

Ps. Wink wink, Silmäasemalla on parhaillaan käynnissä kampanja: osta 2, maksa 1 + bonus tuplana! Voit siis yhdellä ostoksella poistaa ainakin kaksi migreeniä aiheuttavaa ärsyttäjää listaltasi.

Artittelikuva: Valokuvaaja, Ilkka Vuorinen / Meikki ja hiukset, Sanna Manninen / Silmälasit, Wesc, Silmäasema

AINUTKERTAINEN ÄITI

Kerran vuodessa sekoan. Tai jos olen rehellinen, niin kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja silloin, kun on kaksostemme synttärit. Kohdallamme tie vanhemmuuteen ei ollut helppo, nopea eikä yksinkertainen. Keskenmenojen sarjatulessa lääkäri jopa sanoi, ettei minusta koskaan tulisi äitiä. Vastoin odotuksia aloin odottaa kaksosia, mutta tämäkin raskaus meinasi väkisin keskeytyä ja sairaanhoitaja esitti minulle kysymyksen: ”Mihin nämä lapset sitten haudataan?” Ennusteita uhmannut tuplaonni kuitenkin potkaisi meitä viisi vuotta sitten huhtikuun kuudentena päivänä, enkä ehkä ihan vieläkään meinaa uskoa sitä todeksi.

Meidän aarteet n. kuukauden ikäisinä jatkohoidossa Jorvin sairaalassa.

Lapsia tuli kerralla kaksi, mutta kaikkia merkkipaaluja, oppimisrituaaleja ja juhlapäiviä oikeastaan vain yksi. Lapsemme oppivat yhtä aikaa puhumaan, syömään, kävelemään ja polkemaan pyörällä ilman apupyöriä. He olivat yhdessä, kun ensimmäisen kerran olin heistä yön yli erossa. He menivät yhdessä samaan päiväkotiin. Ja kuten kaksosilla yleensä, meillä vietettiin vain yhdet ristiäiset ja juhlitaan vuosittain vain yhdet synttärit.

Vaikka tykkäänkin excel-orientoituneena ihmisenä aikatauluttaa asioita, lasten saamisessa tämä ei onnistunut. Kaikkien mutkien jälkeen on syytä olettaa, että saan olla äiti vain tämän yhden kerran. Tämä miete on vinouttanut ajatuksiani sen verran, että minun täytyy ”suorittaa” äitiys niin hyvin kuin on mahdollista. Ja juu, huomaan kyllä edellisessä lauseessa sen hikarisanan: suorittaa.

Olen lapsesta asti ollut vähän suuruudenhullu. En niin, että minulla pitäisi olla vaikkapa yltäkylläisesti materiaa. Mutta niin, että jos jotain voi tehdä paremmin, vaikka sitten yöunien kustannuksella, teen sen. Sen sijaan, että olisin äitienpäivänä kerännyt äidilleni pienen suloisen kimpun valkovuokkoja, keräsinkin kotimme kaikki maljakot täyteen kukkia. Sen sijaan, että olisin opetellut koulunäytelmässä omat vuorosanani, opettelin myös kaikkien muiden vuorosanat. (Tästä oli muuten pariin otteeseen hyötyäkin: kun joku sairastui, minä paikkasin.) Sen sijaan, että olisin tyytynyt äidiltä saatuun viikkorahaan, kinusin itselleni työpaikan 13-vuotiaana eläinkaupan häkkien siivoojana. Sen sijaan, että olisin ollut iloinen kun opin uimaan, kävin suorittamassa itsenäisesti uimahallissa uimakandin merkin. Lukionkin kävin nopeutetusti kahdessa ja puolessa vuodessa. Huomaat ehkä kaavan 😉

Olen pyrkinyt siihen, etten ”tartuta” tätä ajatusmallia lapsilleni. Koen usein onnistuvani, eivätkä lapsemme kaipaa juuri muuta hemmottelua kuin paistamiani lettuja ja lautapelien pelailua yhdessä. Toisinaan suuruudenhulluus kuitenkin karkaa käsistä. Esimerkiksi viime vuonna lastemme synttäripäivänä havahduin omaan hölmöyteeni. Molemmat lapsemme rrrrrakastavat Ryhmä Hau – lastensarjaa. Olin tilannut heille Jenkeistä asti Ryhmä Hau –bussin (silloin niitä ei vielä myyty Suomessa) ja kaikki puuttuvat koirahahmot. Samaan jättikokoiseen lahjapakettiin olin lisännyt vielä pojalleni Ryhmä Hau –kalsareita, mutta koska niitä ei ollut tytöille silloin saatavilla, olin ostanut hänelle korvaavat kissapikkarit. Viimein koitti se hetki, kun lapset avasivat paketin. Sydän läpättäen odotin lasteni reaktioita. Paketista tuli esiin uutuuttaan hohtava bussi (joka oli vielä tullissa tuplannut hintansa) sekä toinen toistaan hienompia (ja kalliimpia) koirahahmoja. Tyttäreni huusi kovaan ääneen: ”Äiti, miten ihanat kissapikkuhousut!!!”

Tulevana viikonloppuna meillä juhlitaan jälleen koko suvun voimin näitä ihania ihmelapsia. Pyrin kuuntelemaan heidän viisaita ajatuksiaan juhlien suunnittelusta tällä kertaa jo hyvissä ajoin. Eräänä iltana kun olin tyhjentämässä Ullanunelma –verkkokauppaa koristeista, pyysin lapset tietokoneelle. Ostoskorissa klikattuina nököttivät jo soiva kakkukynttilä, Ryhmä Hau –kakkukynttilä, numero 5 –kakkukynttilä (ja niin edelleen…), kunnes lapset totesivat: ”Soiva kynttilä riittää”.

Mieluummin överit kuin vajarit, niin minä aina ajattelen. Mutta yritän panostaa siihen, että överit tulevat mieluummin yhdessä vietetystä ainutkertaisesta laatuajasta, kuin tavarasta, askarteluista tai tarjoilujen määrästä. Onneksi viime vuonna lahjaksi ostetut koirahahmot käyvät tänä vuonna myös koristeista, kun juhlien teemana on ylläripylläri: Ryhmä Hau!

Pennut pelastavat päivän 😉

Maija #ruuduntakaa

Ps. Koen tästä luonteenpiirteestäni varsin huonoa omaatuntoa. Kuitenkin hakiessani ideoita synttäritarjoiluihin netistä, totesin etten taida olla hulluuteni kanssa yksin (katso kuvat alla) 😉

KUMMAN KAA?

Mitä sitä ei nainen ulkonäkönsä vuoksi tekisi?

Kauniit suuret kauriin silmät, joissa pitkät tuuheat kaarevat ripset räpsyttelevät viehkeästi. Ja ihan ilman meikkiä? Ei sentään. Tähän vaikutelmaan on apuvälineitä: ripsitupsut, yksittäiset irtoripset, volyymiripset, hybridiripset, löytyy myös omia ripsiä pidentäviä aineita, tuhansia erilaisia ripsivärejä ja ripsien hoitoaineita. Itse käytän ripsiväriä ainakin töissä päivittäin, ripsitupsuja juhlissa ja olen aikoinaan kokeillut pysyvämpiäkin kuituripsiä, jotka lopulta tekivät silmistäni kaljut. Olin saanut olla kauris muutaman kuukauden, mutta sillä kustannuksella, että olin pallokala kunnes uudet ripset kasvoivat.

Huolitellut ja kauniisti maalatut pitkät kissankynnet silittelevät mallin kasvoja muotikuvauksissa. Omat? Ostettu. Todennäköisemmin geelikynnet, rakennekynnet tai tekokynnet tarrakiinnityksellä. ”Kynsi irtosi!!” Huutaa julkisuuden henkilö kuvausten lavasteissa ja paikalle ryntää päämeikkaaja, toinen meikkaaja, meikkaajan assistentti, kampaaja, kampaajan assistentti ja stylisti. Kenen ensiapulaukusta (meikkipakista) löytyy tarvittavat välineet kun hätä on suuri: liimaa, viila ja lakkaa. Helpotuksen huokaukset kun tilanne ratkeaa ja väliaikainen kynsi saadaan paikalle. Tällaista tilannetta olen ollut todistamassa. Enkä vain yhden kerran.

Kauniit hulmuavat paksut pitkät naiselliset Barbien hiukset. Aidot? Tavallaan. Aitoja karvoja voi ostaa joka toiselta kampaajalta lisätäkseen omiin hiuksiin tuuheutta ja pituutta. Kiinnitystapoja on useita: sinetit, letti, mago, teippi jne. Lopputulos on usein kaunis ja hyvin aidon näköinen. Kunnes tuuli heillauttaa päällimmäisiä hiuksia ja sen alta vilahtavat kengännarun päitä muistuttavat liimat, kalju jakaus jonka alla roikkuu teippi tai pinnit, joilla lisätukka on kiinnitetty vain täksi päiväksi. Rakastan pitkiä hiuksia ja koska koen hiusten kasvatusprosessin tuskallisen pitkäksi, olen syyllistynyt magoja lukuun ottamatta kaikkiin mahdollisiin hiuslisäkkeisiin.

Pömppövatsa? Ei hätää. Löytyy kiristäviä alusvaatteita ja puristavia sukkahousuja. Onko ongelmakohtasi peppu tai reidet? Myös näihin löytyy apu sukka- ja alusvaateosastolta. Näissä upean silhuetin piilovaatteissa et ehkä pysty syömään tai hengittämään kunnolla, mutta päällivaatteesi laskeutuvat kauniisti tiukkaan paketoidun vartalosi ylle.

Jos rinnat roikkuvat, ovat pienet tai suuret, apua saa kauneuskirurgiasta. Tai sitten voi hankkia topatut liivit, push up liivit, ”kanafileet”, litistävät liivit, urheiluliivit jne. Nipukkakohu puolestaan on vältettävissä nännitarroilla.

Oikeastaan sellaista ”ongelmaa” ei naisen ulkonäöstä löydykään, johon ei joku olisi jo keksinyt ratkaisua. Kuitenkin omakohtainen kokemukseni on, että saan kehuja ulkonäöstäni (ainakin omalta mieheltäni) pääsääntöisesti vain silloin, kun olen täysin ilman meikkiä ja muita apuvälineitä. Lähinnä häntä ärsyttää peilin edessä vietetyt minuutit. ”Eikö senkin ajan voisi tehdä jotain hyödyllisempää, tai viettää vaikka yhdessä perheen kanssa?” Enkä edes ole tässä asiassa nainen pahimmasta päästä. Pystyn kyllä viettämään peilin edessä parikin tuntia, jos meno on esim. gaalailtaan. Mutta pystyn yhtä vaivattomasti kuluttamaan peilin edessä aamuisin vartin ja kehtaan silti lähteä esim. töihin.

Lähetin kerran miehelleni kuvaviestin, jossa oli kaksi Maijaa vierekkäin. Toinen pyntätty, viimeisen päälle nätiksi laitettu versio minusta. Toinen oli luonnollinen ja meikitön. Tekstiksi kirjoitin: ”Kumman kaa?” Vastausta en saanut ja ehkä lähes 11 vuoden parisuhteen perusteella voin päätellä, että molempi parempi ja vaihtelu virkistää. Mutta jos mies poimii baarista yöksi seuraa, hän voi järkyttyä aamulla kun kaikki naisen ”teko-osat” on irrotettu. Tai sitten ei. Ehkä hän jopa ihastuu näkemäänsä, kun kaikki turha pakkeli on putsattu pois. Kuitenkin, kun nainen poimii baarista miehen, hän saa varmemmin sitä mitä tilaa.

Kotimaija, eli minä täysin ilman meikkiä.
Gaalamaija, eli minä matkalla Kultaiseen Venlagaalaan.

Tykkään laittautua ja edustaa, mutta yleensä kun astun kotimme kynnyksen yli, suuntaan suoraa päätä vaihtamaan vaatteet, pesemään meikit ja nostan tukan tötterölle päälaelleni. Minusta tulee kotimörkö. Minulta irrotettiin maitohammas (kyllä ja ikää minulla on 36 vuotta) helmikuussa, jonka jälkeen mieheni on kuumeisesti googlaillut hyvää (ja edullista) hammaslääkäriä, joka rakentaisi minulle uuden hampaan. Itseäni hampaan puuttuminen ei vaivaa, mutta ehkä tässä kohtaa ylitettiin mieheni kynnys luonnollisen ja tekotuotteiden välillä. Hän sanoikin: ”Kun nyt et ihan rölliksi muuttuisi.” 😉

Kaikenlaiset kaunistautumisrituaalit ovat olleet osana ihmisen elämää jo vuosituhansia. Ei tämä siis mikään 2010 –luvun keksintö ole. Nyt jokainen pulma vaan on ratkaistu uusin keksinnöin ja tuottein. Välillä leikki menee överiksi, kun yritetään saada vielä isommat huulet tai vielä isommat rinnat kuin jollain toisella. Mutta jos henkilö itse on tyytyväinen lopputulokseen, ei kai sekään sitten väärin ole.

Hauskoja hetkiä peilin edessä, meikin kanssa tai ilman.

Maija #ruuduntakaa

Artikkelikuvan valokuvaaja: Ilkka Vuorinen / Meikki ja hiukset: Sanna Manninen / Silmälasit: Carrera, Silmäasema

EI RUMAA VAAN HYVÄÄ JA KAUNISTA *

Paksut, painavat silmäpussit. Heltta, joka jää heilumaan sekunneiksi puheen lopetettuani. Pömppövatsa, pattipolvet ja kuiva iho. Kyllä: kaikenlaisia, ei niin mairittelevia piirteitä minusta ulkoisesti löytyy.

Ja sitten kuitenkin. Keho, joka on kantanut kaksoset. 182-senttinen, melko hoikkana pysyttelevä varsi (siitäkin huolimatta, että rakastan herkutella). Nuoruudenkuvat, joissa kävelen muotinäytöksen catwalkilla ja kaapin perukoilla häämekko, joka mahtuu edelleen päälle.

Saan todella yrittää, jotta kykenen puhumaan ulkonäöstäni kauniisti. Siinä missä toisten hiuksia, vaatevalintoja ja kroppaa on helppo kehua, itsestään on helpompi poimia epäkohtia. Harvemmin kukaan kuulee minun kehuvan esim. huuliani, vaikka ne ovat oma pinnallinen lempparikohta minussa.

On kuitenkin tärkeää opetella puhumaan itsestään myönteiseen sävyyn. En halua, että lapsemme ottavat minusta mallia ja alkavat mollata omaa peilikuvaansa milloin mistäkin. Haluan, että he näkevät itsessään hyvää ja koska lapset matkivat lähes kaikessa vanhempiaan, on minun aloitettava tämä tapakoulutus itsestäni.

Yksi ulkonäkööni ja tyyliini vaikuttava seikka on nykyään, kuten arvasittekin, silmälasit. Nappaan usein hyllystä sovitettavaksi ihan vääränlaisia pokia. Ne, mitkä miellyttävät minua muilla, eivät välttämättä sovikaan tähän naamaan. Onneksi Silmäasemalla minulla on ”vakiotuomari” Johanna, joka päivästä yksi asti otti asiakseen löytää minulle hyllyistä ainoastaan hyviä vaihtoehtoja (ja niitä hyviä vaihtoehtoja löytyykin kaapistani jo seitsemät…hups!). Kehyksiä sovittaessa mielipiteeni syntyy välittömästi peiliin katsoessa. Tiedän heti ja vahvasti, pidänkö näistä pokista vai en. Yleensä se mistä itsekin pidän, saa myös makutuomareilta tuen.

Lapsuuden kehysvalinnoista minulle sen sijaan on kuittailtu paljon! Kun vihreät kissamaiset silmälasit yhdistää tiukkaan permikseen ja oravahymyyn, näky on vähintäänkin koominen. Ehkä muistutin siinä lookissa enemmän Pirkka-Pekka Peteliuksen ”Apuuva” –miestä, kuin nuorta nättiä neitoa.

lapsuuskuva

Kun siis sain silmälasit aikuisiällä takaisin kasvoilleni, otin ne vastaan pelon sekavin tuntein, mutta ihan turhaan. On nimittäin muutama nyrkkisääntö, joiden avulla kehysvalinta ei mene metsikköön.

  • Kehykset eivät saa olla liian leveät, kapeat, korkeat tai matalat kasvoihin nähden. Ihan niin kuin vaatteissakin, kehyksien pitää olla sopivat sinun muodoillesi. Ei siis kinnausta, mutta ei turhaa väljyyttäkään. Ei kulmakarvoja peittoon, eikä poskipäille linssijumppaa.
  • Silmien pitäisi asettua keskelle linssiä, eivätkä ripset saa räpytellä kiinni linsseissä.
  • Silmälasikehyksiä pystyy säätämään useitakin kertoja ja on tärkeää, että ne istuvat nenälle hyvin. Silmälasien sangat eivät saa painaa korvien takaa, sillä siitä seuraa vain päänsärkyä.

Tiivistettynä: pienille kasvoille sopii kevyemmät kehykset, suuremmille kasvoille voimakkaammat kehykset, kulmikkaille kasvoille pyöreät kehykset ja pyöreille kasvoille kulmikkaat kehykset. Mutta joustaminen on toki sallittua. Sankojen väreissä voit edetä perinteisesti tai lähteä irrottelemaan. Kehysten sävymaailman voi valita silmienvärin mukaan tai hakea vastaväriä (esim. punatukkaiselle vihreät sangat). Jos käytät aina mustaa, miksei leikitellä ja valitakin vastapariksi puhtaan valkoiset sangat!

Itse kamppailen kehysvalintoja tehdessäni ”hiirulaisen” piirteiden kanssa. Pientä pystynenääni pitkin sangat kuin sangat meinaavat valua alas. Osaan kehyksistäni onkin lisätty nenätyynyt, jotka lisäävät silmälasien käyttömukavuutta huomattavasti, enkä päädy katsomaan lasien yli Justiinamaisen tiukasti (kuvittele alla olevaan kuvaan silmälasit, niin tiedät mitä tarkoitan…) Korkeat poskipäät taasen poissulkevat kovin suuret kehykset. Ja pääni on niin pieni, että toisinaan tekisi mieli pompata kokonaan lasten hyllylle 🙂

justiina-puupa%cc%88a%cc%88
Justiina Puupää elokuvasta Kiinni on ja pysyy (1955)

Jos lapsuudessa ja teini-iässä tyylitajuni ei ollut vielä ihan terässä, on edessäni nykyään toisenlaiset ongelmat. Kasvojani on alkanut vaivaamaan painovoima, tuo kumma kaveri, joka väkisinkin vetää silmäpussejani alemmas ja alemmas. Aamulla peiliin katsoessani välillä itsekin kauhistun. Mutta kun laitan pokat nenälleni, tilanne kohenee heti! Parhaimmillaan oikeanlaiset kehykset tasapainottavat kasvonpiirteitä, tuovat ryhtiä ja kasvojen parhaat puolet esiin. Taikaa! Itselläni on melko pitkät kasvot, joten mitä paksummat sangat, sen paremmin ne katkaisevat pitkän vaikutelman ja piilottavat alleen myös rypyt, tummat silmänaluset ja silmäpussit. Winwin!

Peilistä eivät useinkaan katso takaisin ne täydellisimmät huippumallin piirteet. Mutta aina pyrin siihen, että sieltä kurkistaa joku, jonka hymy on kaunis ja aikomukset hyvät. Ja kamppailetpa sinä millaisten ulkonäköpaineiden kanssa tahansa, on hyvin todennäköistä, että muut näkevät sinussa paljon kaunista, joka jää itseltäsi huomaamatta. Ja varmaa on sekin, että ovat kasvosi sitten minkä muotoiset tahansa, niihin varmasti löytyy sopivat silmälasit!

Maija #ruuduntakaa

* = Tämä teksti on tehty yhteistyössä Silmäaseman kanssa.

 

 

”NYÖKKÄÄ, JOS OLET ISÄNI”

Ollessani ihan pieni havahduin eräänä päivänä siihen, että minun isäni ei enää tule kotiin. Havainto oli arkinen, jopa toteava. Minulla ei ole isästäni muistikuvia, sillä hän menehtyi auto-onnettomuudessa samana päivänä, kun täytin yhden vuoden. Lähipiirini on kertonut, että isäni oli kunnianhimoinen, sosiaalinen, hauska, ahkera ja älykäs. Sen vuoden ajan, jonka saimme yhdessä viettää, olin kuulemma vahvasti isin tyttö. Niin keittiöpsykologit kuin itse Freud ovat sitä mieltä, että nainen valitsee puolisokseen isänsä kaltaisen miehen. Kohdallani puolisovalintani on kuitenkin väistämättä perustunut johonkin muuhun kuin siihen, että olisin hakenut isäni kaltaista miestä.

Koska en voinut muistaa isää, loin hänestä mieleeni supersankarin kaltaisen hahmon. Kuvittelin isäni pilven päälle punainen samettipuku päällään (sellainen hänellä kuulemma oli työssään oikeuden tuomarina). Iltaisin ennen nukahtamista juttelin hänelle huolistani, suruistani ja onnistumisen hetkistä. Oli tärkeää, että hän olisi minusta ylpeä. Toisinaan uskoin, että hän palaisi elämääni eläimenä tai lapsena. Muistan kuiskanneeni kerran hoitokoiran korvaan: “Nyökkää, jos olet isäni.”

Synnyin sukuumme ensimmäisenä tyttönä 40 vuoden “tyttötauon” jälkeen. Minulla on kaksi isoveljeä, setiä, eno ja serkkuja (kaikki poikia). Viimevuosiin saakka minulla oli myös suurenmoiset papat; Ville-pappa ja Kalle-pappa. Myös isäpuoleni on ollut osa elämääni jo yli 20 vuoden ajan. Erilaisia miehenmalleja on siis ollut ympärilläni kiitettävä määrä.

Ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni, tiesin muutaman vesiperän vedettyäni, millaisen miehen kanssa en halua elämääni jakaa. En ollut kuitenkaan varma, millainen mies rinnalleni sopisi. Olin jossain vaiheessa jopa sitä mieltä, etten tarvitse miestä lainkaan. Sitten yhtenä päivänä erään tv-ohjelman kuvauksissa vastassani olivat maailman kilteimmät silmät ja hymy, joka sulatti. Rakastuin päätä pahkaa jo heti ensisilmäyksellä.

Monesti tyttöporukassa purnataan kodin siivousvelvoitteista, pyykkivuorista, lasten harrastuksista, ainaisesta hutunkeitosta ja arjen aiheuttamasta seksikadosta. Silloin tajuan, etten pysty liittymään yhteenkään näistä valitusvirsistä, koska minulla ei ole aihetta. Mieheni osallistuu kodin puhtaanapitoon, pesee pyykkiä, käy kaupassa varmaan useammin kuin minä ja tarttuu keittiössä muuhunkin kuin grillipihteihin ahkerasti. Hän vie ja hakee lapsiamme tarhasta ja harrastuksista. Hän sitoo tyttömme tukan ponnarille ja lääkitsee infektioastmasta kärsivää poikaamme juuri niin kuin lääkäri on neuvonut. Hän lukee lapsillemme kirjoja, vie heitä puistoon, lenkittää koiraamme ja järjestää lapsillemme elämyksiä. Viimeisimpänä urotyönään mieheni on täyttänyt pakkasemme itse keräämillään kantarelleilla. Lisäksi olemme edelleen toisillemme myös nainen ja mies, emme vain äiti ja isä.

Useat asiat elämässäni eivät ole menneet niin kuin olen suunnitellut. Ikäviä juttuja on piisannut välillä liikaakin. Mutta ehkä se kaikista tärkein, eli se, millaisen ihmisen vierellä saan elämääni elää, on kohdallani mennyt kyllä täysin nappiin. Siitä koitan muistaa olla kiitollinen jokaisena päivänä.

Äidin rooli on useimmille raskaudesta alkaen itsestään selvä ja luonnollinen. Mieheltä vaatii tiettyä otetta olla ensimmäisestä päivästä alkaen isä. Se, että saa naisen raskaaksi ei tee kenestäkään isää. Biologisen isän kyllä, mutta Isää isolla I:llä ei. Se, miten kohtaa arjen, miten järjestää arkeen juhlan ja on läsnä lapsille auktoriteettina, kasvattajana, tukena, apuna, oppaana ja rakkaudenlähteenä; se tekee isästä Isän.

Se ei tietenkään tarkoita, että pitäisi olla täydellinen. Niin vanhemmuudessa kuin pitkässä parisuhteessakin jokainen joskus kompuroi. Tulee sanottua hölmösti tai tehtyä tökerösti. Se on inhimillistä. Hymy, huumori, kiittäminen ja anteeksipyyntö silloin kun sitä tarvitaan vievät pitkälle.

Olen tullut siihen lopputulokseen, etten saanut itselleni isäni kaltaista puolisoa. Sain yhdistelmän niistä kaikista ihanista miehistä, joita lähipiiriini kuuluu. Sain miehen, joka on sydämellinen kuin Ville-pappa, auktoriteetti kuin Kalle-pappa, hauska ja temperamenttinen kuin isäni, kekseliäs kuin setäni, luova ja musikaalinen kuin enoni, lojaali kuin isoveljeni, rauhallinen kuin isäpuoleni ja luonnonläheinen kuin appiukkoni.

Olen onnekas, että saimme mieheni kanssa yhteisen mahdollisuuden vanhemmuuteen. Hän on isä isolla I:llä. Kiitos siitä rakas puolisoni Timo.

Aurinkoista isänpäivää teille kaikille,

Maija #ruuduntakaa

”BOIL IT, BROIL IT, BAKE IT, SAUTE IT!”

Laserleikkauksen jälkeen ehdin elämään 11 vuotta ilman silmälaseja. Saatuani jälleen aikuisiällä silmälasimääräyksen, päätin kiertää kaikki oman kaupunkini optikkoliikkeet läpi. Hämmästyksekseni Järvenpään kokoisesta kaupungista löytyi 8 silmälasikauppaa! Mikään liikkeistä ei ollut tyhjä, vaan jokaiselle putiikille riitti asiakkaitakin.

Omaa ostostani pohdin ja puntaroin, vaikka aikaa ei edes ollut. Tarvitsin lasit mahdollisimman pian, jotta saisin oloni helpottumaan. Päivittäiset migreenikohtaukset olivat kaameita, työpäivät tietokoneruutua tuijottaen tuntuivat helvetillisen pitkiltä. Aamulla ei huvittanut edes avata silmiä, kun ne olivat jo valmiiksi niin kipeät. Halusin silti ottaa ilon irti ostokokemuksesta ja testasin varmaan sadat kehykset pienen pystynenäni päällä. Jokaisen liikkeen parhaista kehyksistä otin kuvat ja lähetin ne äidilleni ja miehelleni arvosteltavaksi. Yhteiset suosikkisangat löytyivät Silmäasemalta.

11947599_10155992975995722_4094678127873675277_n

Ajanjaksona jona en itse tarvinnut silmälaseja, en kiinnittänyt huomiota siihen kuinka monella ihmisellä ympärilläni on kakkulat nenällään. Oikeastaan havahduin asiaan vasta tänä vuonna tyttöjen mökkireissulla. Olimme menossa saunaan ja etsin omille laseilleni paikkaa pukeutumistilasta ja kas, siinä oli viidet erilaiset sangat nätissä rivissä pöydällä. Lisäsin omat lasini riviin ja liityin ystävieni seuraan lauteille. Tilastot kertovat, että yli 15-vuotiaista suomalaisista jopa 70 prosentilla on silmälasit.

Useimpien asioiden hankinnassa ja valinnassa olen todella tarkka. Joitain ostoksia tuppaa kuitenkin kertymään kaappiin enemmän kuin toisia. Tunnustaudunkin mekkoaddiktiksi. Jos joku toinen tuhlaa rahansa baariin, kalliisiin harrastuksiin tai tekniikkaan, minä tuhlaan ylimääräiset rahani mekkoihin. Nyt mopo on lähtenyt käsistä myös silmälasien suhteen, mutta onneksi saan tehdä yhteistyötä Silmäaseman kanssa, eivätkä kaikki silmälasikustannukset mene enää omasta pussistani. Voin kuitenkin vinkata, että Silmäasemalla on tällä hetkellä tarjous, jolla saa kahdet lasit yksien hinnalla. Aiemmin olen itsekin ostanut vain yhdet yleispätevät kehykset kerrallaan ja käyttänyt niiden sovittamiseen viikkotolkulla aikaa. Mahdollisuus hankkia kahdet erilaiset kehykset yksien hinnalla avaa kuitenkin mahdollisuuden hommata toiset vähän leikkisämmällä mallilla. On ihanaa heittäytyä kehyksien vietäväksi ja ostaa kahdet aivan erilaiset lasit eri käyttöön!

Viime kesänä matkalla Järvenpään Puistoblueseihin selitin ystävilleni suu vaahdossa silmälaseista. Heidän mielestään aihe ei ollut kovin mielenkiintoinen: vähän sama, kuin joku vaahtoaisi pyöräilykypäristä. Ne jotka ovat nähneet Forrest Gump –elokuvan, muistavat ehkä Bubba Gumpin ja hänen intohimonsa katkarapuihin: ” You can barbecue it, boil it, broil it, bake it, saute it. Dey’s uh, shrimp-kabobs, shrimp creole, shrimp gumbo. Pan fried, deep fried, stir-fried. There’s pineappleshrimp, lemon shrimp, coconut shrimp, pepper shrimpshrimp soup, shrimpstew, shrimp salad, shrimp and potatoes, shrimp burger, shrimp sandwich.” Että hei, kaikilla meillä on juttumme: jollain se on katkaravut, minulla mekot ja silmälasit! Katkaravuille olen allerginen.

Yhden vinkinkin haluan vielä antaa: vaikka silmälasikaupoissa jaotellaan kehykset naisten ja miesten kehyksiksi, kannattaa laajentaa sovitus myös vastakkaisen sukupuolen osastolle. Kesällä ostamani, pitkään etsimäni pilotti -kehykset löytyivät miesten osastolta ja toimivat huikean hyvin. Vai mitä sanotte?

img_9145

Tuntuu, että silmälaseja ei osteta nykyään enää vain yhteen tarkoitukseen, vaan moniin eri tarpeisiin. Silmälaseilla leikitellään ja niitä käytetään asusteena siinä missä käsilaukkua, kenkiä tai hattujakin. Ne voivat olla myös tyylin niin sanottu ”center piece”, kuten muoti-ikoni Iris Apfelin nenällä.

Hauskoja ja rohkeita kehysvalintoja toivottaen,

Maija #ruuduntakaa